Antiikin Roomassa vallanpitäjät tarjosivat työttöminä oleville kansalaisilleen ”leipää ja sirkushuveja”, jotta he eivät olisi ryhtynyt mellakoimaan kehnoja olojaan vastaan. Roomassa leivän jakajina olivat keisarit tai heidän käskyläisensä, nyky-Suomessa saman tehtävän hoitavat seurakunnat ja kolmannen sektorin yhteisöt.
Joku voisi kutsua ja kutsuukin Suomessa politiikan tekoa sirkushuveiksi. Kun eri ministereiden toilailuja katsoo, niin aina ei tosiaankaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – ehkä kumpaakin ja yhtä aikaa.
Roomassa keisarit järjestivät parhaat sirkushuvit. Suurimmat kansanjoukot kerääntyivät seuraamaan valjakkoajoja.
Tänä päivänä väenpaljoudesta pullistelevat ennen muuta erilaiset supertähtien konsertit, joissa joissakin itse musiikki jää taustalle, kun kansa vaeltaa katsomaan pohjanperille eksyneitä maailman tähtiä, joita eivät oikeasti näe muut kuin parhaat paikat saaneet. Useimmille vaikkapa kesällä Suomeen saapuva Madonna on vain piste horisontissa tai liikkuva hahmo kaukaa näkyvällä videoscreeniltä.
Lamatunnelmista ei ole tietoakaan, kun suomalaiset rynnistävät kevään ja ensi kesän aikana tähtien konsertteihin. Tästä vuodesta on tulossa oikea supervuosi. Ihmeteltäväksi saapuvat muun muassa Metallica, AD/DC, Bruce Springsteen, Madonna, Tina Turner, Eagles, Johnny Winter, BB King…
Konsertteja lienee enemmän kuin koskaan ja varsinkin supertähtien esiintymiset on myös myyty nopeasti viimeistä paikkaa myöten loppuun. Pelkästään kesälle oli yli 250 000 lippua tarjolla, joten irtonaista rahaakin on ollut liikkeellä pelkästään näiden korsettien lippuihin noin 20 miljoonaa euroa. Yksin Madonnan konsertin lipuista yleisö on maksanut kahdeksan miljoonaa euroa.
Lippujen lisäksi konserteissa rahaa liikkuu tietysti ainakin toinen mokoma, kun mukaan lasketaan kotimaan matkat, majoitukset, muonitukset sekä erilaiset oheistuotteet. Konserteista hyötyvät siis myös taantumaan päin kallistuvat kotimarkkinat eikä kaikki näihin sirkushuveihin liikenevä raha virtaa pelkästään tähtien mukana ulkomaille.
Konsertti-innostus alkaa Suomessa olla nyt sitä luokkaa, että tv:stä tutut kulttuurikunnon mittaajatkin voivat jo kohta varoittaa kansalaisia ylikunnosta. Konsertti-innostus on itse asiassa vallannut kaikki kansalaispiirit.
Kerron yhden tositapauksen elävästä elämästä.
Poikkesin joku aika sitten yhteen kalliolaiseen pizzeriaan, joita seudulla on tätä nykyä useampiakin. Viereisessä pöydässä istui pari asiakasta tutkimassa päivän iltapäivälehteä puolityhjät tuopit edessään. Yhdessä lehden kuvassa joku iskelmätähti esiintyi tiiliaita takanaan, jolloin pöydässä alkoi huuli lentää siitä, miten tiili puree.
Keskustelun suunta muuttui kohta. Toinen kuiskasi – niin että se kuului selvästi naapuripöytäänkin – karhealla Riki Sorsa -maisella äänellään toiselle, jonka uurteiset kasvot toivat etäisesti mieleen näyttelijä Lee Marvinin, että olisiko tällä kaupan konserttilippuja.
Liput olivat riki-sorsa-ääniseltä päässet kuitenkin loppumaan, mutta ei hätää. Mies kaivoi kännykän esiin ja soitti kolmannelle kysyen, olisiko tällä konserttilippuja tarjolla. Niitä löytyi ja hinnaksi paljastui kymmenen euroa. Lee-marvinin-näköinen olikin heti valmis ostamaan kolme lippua, mutta nyt ongelmaksi tuli niiden haku. Konserttiliput olisi pitänyt hakea jostakin luukusta Herttoniemestä – olisikohan ollut joku syrjäinen R-kioski.
Kaupan hieronta pizzeriassa päättyi siihen, kun konserttilippuja kaivannut tokaisi, että ”v-tu mä mihinkään Herttoniemeen lähden”.
Mitä tästä tapauksesta voisi päätellä? Ei kai muuta kuin ainakin sen, että kaikenlaisia konserttilippuja voi olla tarjolla – jopa halpaan hintaan – kunhan vain löytää oikean myyntikanavan ja -paikan.
Konserttilippua vaille jääneiden todellisten Madonna-fanienkaan ei kannata vielä hermostua. Juuri tälläkin hetkellä Madonnan konserttilippuja saa internetin huutokaupasta pulittamalla vähintään 1 000 euroa. Joillekin se ei tunnu olevan hinta eikä mikään sirkushuveista meren rannalla entisellä telakka-alueella.
uutiskirje 