Roberto Saviano kuvailee kirjassaan Gomorra Napolin mafian camorran ja yhteiskunnan rikollista Systeemiä. Suomessa jo niin sanotun vaalirahaskandaalin yhteydessä esille tuli lähes vastaava järjestelmä poliitikkojen ja liike-elämän välillä.
Nyt, Lex Nokian yhteydessä, on tullut esille, että yksityiset liikeyritykset ja niiden etuja ajavat ovat uhkailleet sekä valtion virkamiehiä, ammattiliittojen edustajia ja ilmeisesti myös poliitikkoja. Uhkailulla on haluttu painostaa eduskuntaa säätämään liike-elämän ja suuryritysten haluama laki. Siis suomeksi sanottuna, yksityiset liike-elämän toimijat, ovat uhkailleet ja painostaneet Suomen valtiota, eli meitä jokaista, taipumaan tahtoonsa.
Kansalaisena on mielenkiintoista seurata julkista keskustelua, jossa poliitikot eivät halua/kykene/uskalla asettua painostajiaan vastaan.
Esiinnytään ikään kuin painostusta ei olisi esiintynyt. Se jopa kiistetään. Onhan aikoihin eletty, jos Suomen hallitus kyykistyy ulkopuolisen uhkailun edessä. Missä se on se Suomi, joka ei taipunut suuren ja mahtavan naapurinsa uhkailun edessä? Ilmeisesti nämä poliitikot ovat myyneet sen maan, jota isoisien sukupolvet puolustivat.
Kyse ei ole enää niinkään laista ja sen sisällöstä, vaan siitä, kuka tässä maassa päättää, mitä lakeja säädetään ja miksi. Kenen etuja kansanedustajat oikein ajavat? Kansanedustaja Vistbacka (perus.) sanoi tiistaina lähetekeskustelussa, että laki tarjoaisi yrityksille mahdollisuuden tunnistamistietojen luovuttamiseen myös ulkomaalaisille viranomaisille. Miksi näin? Miksi yksityisille yrityksille annetaan suurempia toimintavaltuuksia kuin poliisille?
uutiskirje 
