Lakia vaalirahoituksesta ollaan uudistamassa niin, että uudet säädökset olisivat voimassa jo ensi kesäkuussa pidettävissä eurovaaleissa.
Lakiin on tulossa joitakin tiukennuksia. Poliitikot voidaan tulevien vaalien yhteydessä pakottaa uhkasakon nojalla tekemään vaalirahailmoitus. Tätä ei kuitenkaan voida kovin radikaalina muutoksena pitää, sillä ylivoimainen enemmistö valituksi tulleista tai varamiehistä on ilmoituksen tehnyt ilman sakon uhkaakin.
Rahoituksessa ei pidä olla mitään salattavaa. Viime eduskuntavaaleissahan jotkut suuria tukisummia hieman epämääräisiltä liikemiestahoilta saaneet kansanedustajat eivät ilman julkista kohua paljastaneet rahoituslähteitään. Demokraattisessa järjestelmässä tukirahoituksen pitää olla läpinäkyvää ja mahdollisimman avointa. Valitsijoilla on oikeus tietää, ketkä kansanedustajia rahoittavat ja millaisilla summilla.
Uuden lain myötä vaalirahoitusilmoituksia aletaan myös oikeasti valvoa, kun tähän asti ne on käytännössä vain otettu vastaan ja työnnetty pölyttymään byrokraattien laatikoihin. Toivottavasti uuden tehtävän saava Valtiontalouden tarkastusvirasto myös hoitaa valvonnan tunnollisesti.
Suuri puute lakiin kuitenkin jää. Vaalirahoitukselle ei säädetä kattoa. Yksittäisen ehdokkaan kampanja saa maksaa ihan mitä vaan. Rahoituskattoa ovat vastustaneet erityisesti kokoomus ja keskusta. Niiden taustaryhmistä varmaan ylimääräistäkin rahaa löytyy.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä asettaisi ehdokkaan vaalikampanjan kulurajan kunnallisvaaleissa 10 000 euroon, eduskuntavaaleissa 50 000 euroon, europarlamenttivaaleissa 100 000 euroon. Kyllä tällaisilla summilla pitäisi vähän tuntemattomammankin ehdokkaan kyetä saamaan itsensä esiin.
Kampanjakatto lisäisi vaalien demokraattisuutta. Mitä kalliimmiksi kampanjat käyvät, sitä todennäköisemmin ilman omaa rahaa ja sponsoreita kampanjoivat jäävät alakynteen entistä enemmän julkisuuspeliksi muuttuneissa vaaleissa. Rahan voima nujertaa helposti asiantuntemuksen ja ammattitaidon.
Lakiuudistuksen käsittely on alkamassa tänään eduskunnassa, joten kampanjakattokin voidaan vielä – ainakin periaatteessa – tuoda lakiin, sillä hallituspuolueista myös Vihreät ovat niitä tähän asti kannattaneet.
Vähän mutta hyvää
Suomea ei edelleenkään tunneta – suomalaisten mielestä – tarpeeksi maailmalla. Näin kertoo tuore selvitys. Suomessahan ollaan erityisesti huolissaan siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Huoli pois, sillä tutkimuksen mukaan ne vähät mielikuvat ovat pääosin myönteisiä. Ehkä siksi voi olla hyväkin, että Suomesta ei oikeastaan tiedetä juuri mitään.
Korkean tason valtuuskunta Nokiasta tunnetuksi tulleen Jorma Ollilan johdolla yrittää miettiä päänsä puhki, miten ”Suomi-kuvaa” kehitetään. Myönteinen maabrändi kuulemma edistää vientiä ja houkuttelee matkailijoita, osaavaa työvoimaa ja myös investointeja. Nykyisessä taloustilanteessa on syytä kyllä pohtia sitäkin, kuinka paljon juuri nyt tähän puuhaan kannattaa tuhlata aikaa, energiaa ja rahaa.
uutiskirje 