Suomalaista aseteknologiaa vietiin miljoonilla euroilla Israeliin
Tullihallituksen tietojen mukaan Suomesta on toimitettu ohjusteknologiaa Israeliin vuoden 2002 jälkeen yhteensä 4,14 miljoonalla eurolla. Puolustusministeriön ylläpitämän virallisen puolustustarvikkeiden vientitilaston mukaan Suomesta ei kuitenkaan ole toimitettu lainkaan ohjusteknologiaa Israeliin. Asia selviää Sadankomitean huhtikuussa julkistettavasta Suomen asevienti 1998–2007 -selvityksestä.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International nosti helmikuisessa raportissaan Suomen Israelin toiseksi suurimmaksi ohjusteknologian toimittajaksi heti Yhdysvaltojen jälkeen.
Kaupoissa on ollut kyse suomalaisen Insta DefSec Oy:n alihankinnasta israelilaiselle Rafael Advanced Defense Systemsille. Insta DefSec on toimittanut yritykselle komponentteja Israelissa koottaviin kolmannen sukupolven Spike-panssarintorjuntaohjuksiin. Insta DefSec on osa entistä Instrumentointi Oy:tä ja kuuluu samaan konserniin Insta Automationin kanssa.
Puolustusministeriö huomauttaa, etteivät ohjuskomponentit ole tulleet Israelin armeijan käyttöön niin kuin Amnestyn raportista saattaa ymmärtää.
– Komponentit on asennettu Puolan, Italian tai Espanjan armeijoille toimitettuihin panssarintorjuntaohjuksiin, täsmentää Puolustusministeriön asiantuntija Sanna Poutiainen.
Viimeksi Gazan
sodan kynnyksellä
Ulkoasiainministeriön asevalvontayksikön päällikkö Outi Holopainen kertoo Suomen noudattavan Israelin aseviennin suhteen pidättyväistä linjaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtioneuvosto on myöntänyt Insta DefSec Oy:lle kaksi yli miljoonan euron arvoista asevientilupaa vuosina 2006 ja 2007. Tuolloin yritys sai luvan viedä Rafaelille yli 200 lämpökameraa ja 3 000 hakupäänrunkoa.
Lisäksi puolustusministeriö on myöntänyt pienempiä vientilupia. Viimeiset 126 000 euron arvoiset toimitukset tehtiin Gazan sodan kynnyksellä joulukuussa 2008.
Puolustusministeriön mukaan uusia vientilupia ei ole myönnetty tämän vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan johdu hallituksen muuttuneesta asevientipolitiikasta vaan siitä, etteivät yritykset ole hakeneet uusia lupia.
Insta DefSecistä kerrotaan yhtiön lopettaneen ohjuskomponenttitoimitukset Israeliin vuoden lopussa. Nyt he toimittavat osia suoraan Puolaan, jossa maan armeija ja Rafael kokoavat yhdessä Spike-panssarintorjuntaohjuksia.
Hallitus ei myöskään ole peruuttanut aiemmin myönnettyjä ja vielä voimassa olevia vientilupia. Tullihallituksen tietojen mukaan Suomesta vietiin tämän vuoden tammikuussa Israeliin panssaroitujen ajoneuvojen osia yli 20 000 eurolla. Aiemmin ainakin Patria Vehicles Oy on tehnyt huoltotoimintaa ja tuotetestejä israelilaisen Elbit Systemsin kanssa.
Outi Holopainen vakuuttaa ulkoasianministeriön arvioivan jokaisen asevientiluvan tapauskohtaisesti.
– Arviota tehtäessä otetaan huomioon kohdemaan olosuhteet, tiedot loppukäyttäjästä, välittäjästä ja siitä minkälaisesta tuotteesta on kysymys, siis mikä on sen käyttötarkoitus.
Suomella ei selkeää
asevientipolitiikkaa
Suomella ei ole selkeää omaa asevientipolitiikkaa eikä aiheesta ole käyty kattavaa julkista keskustelua. Viranomaiset vetoavat Suomen asevientipolitiikassa EU:n aseviennin käytännesääntöihin (Code of Conduct on Arms Export). Suomi ei kuitenkaan ole sitoutunut noudattamaan niitä omassa lainsäädännössään.
Asevientiä seuraavasta Rauhanliitto – YK-yhdistyksestä muistutetaan, että vastuu suomalaisista aseista pysyy Suomen hallituksella.
– EU:n yhtenäisistä käytänteistä huolimatta hallitus on viime kädessä vastuussa siitä minne suomalaisia aseita päätyy, huomauttaa toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
EU:n aseviennin käytännesäännössä viennin hyväksyttävyyttä arvioidaan kahdeksalla kriteerillä: aseita ei saa viedä sotaa käyviin maihin ja erityistä huomiota on kiinnitettävä maan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen lain kunnioittamiseen. Käytännesääntö hyväksyttiin EU:n tasolla juridisesti sitovaksi viime joulukuussa. Ratifiointiprosessi kestänee pari vuotta.
Rafael yhteydessä
ydinaseohjelmaan
Suomalaisyrityksien kannalta luvan saamiseen vaikuttaa myös se, kenen kanssa ne ovat kauppoja tekemässä. Rafaelin tapauksessa tämä nostaa esille kysymyksen, miten yhteistyön aloittaminen on voitu alunperinkään sallia. Rafael on Israelin puolustusministeriön omistama yritys, jolla on yhteyksiä maan ydinaseohjelmaan.
Suomessa Rafaelia pidetään yksityisenä yrityksenä. Rafael perustettiin vuonna 1957 vastaamaan Israelin ydinaseohjelman aseistuksesta ja Israelin Atomienergiakomissio IAEC vastasi ydinmateriaalin tuotannosta, kirjoittaa tunnettu ydinaseasiantuntija Avner Cohen kirjassaan Israel and Bomb (Israel ja ydinase).
Hankkeet yhdistettiin IAEC:n alaisuuteen vuonna 1966. Rafaelin tiedetään kehittäneen keskipitkänmatkan ydinohjuksen Jericho II:n ja asentaneen niihin taistelukärkiä. Israel testasi uutta mannertenvälistä Jericho III -ohjusta tammikuussa 2008. Maalla arvioidaan olevan tällä hetkellä 100-200 ydinkärkeä.
Armeijan
laboratorio
Rafael yhtiöitettiin vuonna 2002, mutta yritystä tutkineen ulkomaalaisen asiantuntijan mukaan se on siitä huolimatta Israelin puolustusministeriön omistuksessa ja määräysvallassa. Jopa israelilaisissa sanomalehdissä sitä kutsutaan edelleen armeijan asekehityslaboratorioksi. Yrityksellä on edelleen yhteyksiä ydinaseohjelmaan. Yksityiskohtaisten tietojen saaminen on mahdotonta, sillä yritys istuu maan puolustuksen tarkimmin varjeltujen salaisuuksien päällä.
– Rafael on paljon enemmän kuin ydinohjelma. Sen yhteydet ydinohjelmaan ovat tänä päivänä monimutkaisia enkä voi kommentoida niitä, sanoo asiantuntija.
Ydinaseiden ja yrityksen nimen mainitseminen samassa lauseessa saa asiantuntijat varovaisiksi. Tuoreessa muistissa on vielä Israelin ydinsalaisuuksia brittilehdistölle vuotaneen Mordechai Vanunun saama 18 vuoden vankeustuomio.
Tämän vuoden alkupuolella Rafael aiheutti Israelissa pienen kohun, kun internetissä levisi yrityksen mainosvideo. Bollywood-musiikkivideolla myytiin ohjuksia Intiaan.
Rafaelin aseita
ostettu Suomeen
Rafaelin aseita on ostettu myös Suomeen. Maavoimien esikunnasta vahvistetaan, että Suomeen on hankittu vuosina 2000–2001 keskipitkänmatkan EuroSpike-panssarintorjuntaohjuksia. Puolustusvoimissa ohjukset tunnetaan nimellä PstOhj2000. Hankittuja kappalemääriä ei suostuta kertomaan, mutta nykyrahassa mitattuna kauppasumma oli 37,2 miljoonaa euroa.
Myyjänä oli saksalainen yrityskonsortio, jonka Rafael omistaa yhdessä aseteollisuusjätti Rheinmetall Defence Electronicsin ja Diehl BGT Defencen kanssa. Insta DefSec on toimittanut lämpökameroita myös Rheinmetallille. Nämä osat tullaan asentamaan Suomen merivoimille toimitettaviin ohjuksiin.
Yhteistyöyrityksien, tytäryrityksien ja ketjutettujen alihankintojen takia yritysten todelliset omistajat uhkaavat jäädä tuntemattomiksi. Rauhanliitossa pelätään, että kansalaisjärjestöjen voimavarat eivät riitä seuraamaan aseiden reittejä maailmalla.
– Kansalaisjärjestöjen on todella vaikeaa seurata asekaupan reittejä ja nostaa esille vastuukysymyksiä, kun niin suuri osa asekaupasta tapahtuu monikansallisten yritysten kautta. Ne ovat paljon komponentti ja lisenssivientiä ketjutettuina jatkotoimituksina, toteaa Laura Lodenius.
Hän pelkää armeijoiden hankintapuolelle valmisteilla olevan EU:n puolustustarvikkeiden sisämarkkinadirektiivin vain vaikeuttavan tilannetta entisestään.
– Katoaako viimeinenkin läpinäkyvyys asekauppapäätöksenteosta, kun se muuttuu yhteiseurooppalaiseksi, Lodenius kysyy.
uutiskirje 