Jouko Kajanoja aloittaisi muutoksen nostamalla ja kehittämällä nykyistä perusturvaa
Jouko Kajanoja haluaa Suomeen perustulon, koska se edistäisi ihmisten taloudellista turvallisuutta sekä vapautta suunnitella itse elämäänsä. Lisäksi se vähentäisi työttömiin, opiskelijoihin sekä toimeentulotuen saajiin kohdistuvaa byrokratiaa ja kontrollia.
Perustulon ylistämisen sijasta Kajanoja kääntää nyt kuitenkin nopeasti puheen sen ongelmiin. Perustulon vastustajien kritiikki on hänestä usein oikeutettua. Yksi uhkakuva on syrjäytymisen lisääntyminen.
– Ei välitetä ihmisistä. Annetaan vain rahaa kouraan, eikä huolehdita tai anneta mahdollisuuksia muuhun, Kajanoja kuvailee.
Perustulo hyödyttäisi myös sellaisia, joiden ei voi katsoa olevan erityisessä tukemisen tarpeessa, äärimmäisenä esimerkkinä vuorineuvoksettaret.
Toinen kriittinen huomio on se, että perustulo hyödyttäisi myös sellaisia, joiden ei voi katsoa olevan erityisessä tukemisen tarpeessa, äärimmäisenä esimerkkinä vuorineuvoksettaret. Jos samaan aikaan vanhusten vaipat jäävät vaihtamatta, herää kysymys, onko priorisointi kohdallaan.
Kajanojan mukaan nämä ongelmat ovat kuitenkin vältettävissä. Hän kehittäisi nykyistä perusturvaa pikku hiljaa perustulon suuntaan panostaen samalla syrjäytymisen ehkäisyyn sekä julkisiin palveluihin.
Positiivista
aktivointia
Syrjäytymisen torjunnassa Kajanoja ottaisi oppia Paltamon mallista. Tämän vuoden alussa pienessä kainuulaiskunnassa käynnistetyssä hankkeessa taataan jokaiselle kynnelle kykenevälle jonkinlainen työ ja sen vastineeksi palkka, joka on enemmän kuin nykyiset sosiaalituet ja kulukorvaukset. Sitä varten kunta on perustanut yhdessä yrittäjäyhdistyksen, ay-liikkeen ja MTK:n kanssa erityisen Työvoimatalon.
Hyviä kokemuksia samansuuntaisesta toiminnasta on esimerkiksi Raisiosta ja Kaarinasta.
Erityisesti Kajanoja panostaisi peruskoulunsa päättävistä nuorista huolehtimiseen.
– Peruskoulussa saattaa olla opinto-ohjaajia ja kuraattoreita, samoin ammattikoulussa, mutta siihen väliin pudotaan ja siinä ei kukaan huolehdi. Työpajatoimintakin on vähän sattumanvaraista. Jokaisen kanssa pitäisi kunnolla keskustella ja huolehtia, että on mahdollisuuksia. Sama koskee vanhempiakin ihmisiä.
Aktivointi ei saisi olla rangaistuksilla uhkaamista, vaan positiivisen vaihtoehdon tarjoamista. Se on tutkimusten ja kokemusten mukaan tuloksekkaampaa.
– Se, että mahdollisuuksia on hyvin tarjolla, luo edellytykset perustulolle ja sen parantamiselle. Silloin riski, että perustulo työntää ihmisiä syrjään, heikkenee.
Vihreät kannustavat
matalapalkkatöihin
Vihreiden mallia 440 euron kaikille maksettavasta perustulosta Kajanoja pitää ongelmallisena.
– Sehän on niin matala, että se ei paranna oikeastaan yhtään perusturvan varassa elävien asemaa.
Se ei Kajanojan mukaan myöskään juurikaan vähentäisi toimeentuloturvaan liittyvää byrokratiaa ja kontrollia. Lähes kaikki nykyään toimeentulotukea saavat jäisivät edelleen sen piiriin. Tuesta vain vähennettäisiin perustuloa vastaava summa.
– Osmo Soininvaara on sanonut, että mallia ei ole tarkoitettukaan ratkaisemaan tällaisia ongelmia, vaan se on tarkoitettu siihen, että ihmiset voisivat mennä matalapalkkaisiin töihin.
Vaikutukset työmarkkinoihin ovatkin yksi syy, jonka vuoksi ammattiyhdistysliikkeessä karsastetaan perustuloa.
– Kun matalapalkkatyötä tekevä saisi kuitenkin sen 440 euroa perustuloa, niin työnantaja voisi pudottaa omaa osuuttaan. Vastentahtoinen osa-aikatyö voisi tulla yleisemmäksi, koska sillä tulisi paremmin toimeen. Erilaiset minimisäädökset voisivat olla uhattuina.
– Jos perustuloon mennään, pitää kiinnittää suuri huomio siihen, ettei työntekijän asema heikkene, Kajanoja tähdentää.
Hän lisää, että Vihreät ovat tainneet itsekin huomata mallinsa ongelmat. Vihreiden valtuuskunta nimittäin totesi asiasta päättäessään, että esitys on vain keskustelupohja ja perustuloa kohtaan on edettävä vähitellen.
Iso perustulo
vasta utopiaa
Pitäisikö sitten tavoitella isompaa perustuloa, jolla tulisi kunnolla toimeen? Kajanoja pitää 1 000–1 200 euron perustuloa hyvänä, vaikkakin utooppisena tavoitteena. Silloin toimeentulotuki, asumistuki ja muut tulonsiirrot voitaisiin lopettaa. Toisaalta se johtaisi veroasteen nousemiseen Kajanojan mukaan yli 60 prosenttiin. Osan veroista saisimme takaisin perustulona.
– Se muuttaisi perusteellisesti koko sosiaaliturva- ja tulojärjestelmää. Luulen ettei Suomi voi tehdä sitä yksin. Se pitäisi tehdä yhtaikaa ainakin kaikissa EU-maissa.
Iso perustulo tietysti lisäisi entisestään kritiikkiä siitä, että raha ei mene kaikkein tärkeimpiin kohteisiin. Kajanoja arvelee sen johtavan myös vaatimuksiin julkisten palvelujen maksullistamisesta. Kun esimerkiksi opiskelija saisi 400 euron opintotuen sijasta 1 000–1 200 euroa perustuloa, lukukausimaksujen käyttöönottoa olisi nykyistä helpompi perustella. Tällaisenkin perustulon visiointi on Kajanojan mielestä kuitenkin paikallaan.
– Tarvitsemme ilman muuta utopioita. Pitää miettiä, mihin suuntaan pitäisi kulkea ja mitkä periaatteet ovat hyviä ja oikeita. Siinä mielessä radikaalin perustulon pohdinta on tärkeää ja mielekästä puuhaa.
Asteittain lisää
liikkumavaraa
Vasemmistoliitto on esittänyt nykyisen tukiviidakon korvaamista Kelasta maksettavalla perustulolla. Sen muodostaisi joko kansaneläke tai syyperusteinen vähimmäisetuus. Suuruudeltaan se olisi vuonna 2006 julkaistun mallin mukaan 530 euroa eli sekä nykyisiä vähimmäisetuuksia että Vihreiden perustuloesitystä isompi. Vaikka puolue nimittää sitä perustuloksi, se ei kuitenkaan täyttäisi perustulon tavanomaista määritelmää, koska sitä ei maksettaisi kaikille kansalaisille vaan lähinnä niille, jotka nytkin saavat jotakin sosiaalietuutta.
Kajanoja oli itsekin mukana Vasemmistoliiton mallin valmistelussa ja pitää sitä oikeansuuntaisena. Lisäksi sosiaaliturvan tarveharkintaa tulisi hänestä asteittain vähentää.
– Yksi ensimmäisiä toimenpiteitä olisi toimeentulotuen parantaminen ja sen muuttaminen vähemmän tarveharkintaiseksi. Tietyn määrän kuussa saisi tienata ilman, että se leikkaa toimeentulotukea. Se tarjoaisi liikkumavaraa toimeentulotuen varassa eläville.
Toisaalta toimeentulotukeen turvautumisen tarvetta tulisi saada vähennetyksi. Vasemmistoliiton mallissa yhtenä tavoitteena on, että toimeentulotuki palautuisi alkuperäiseen tarkoitukseensa eli ”vain sellaisten kriisitilanteiden turvaksi, joissa ihminen tai perhe tarvitsee kunnan sosiaalityön apua kokonaistilanteensa selvittämiseen ja muutoksen suunnitteluun ja seurantaan”.
Muutos vaatii
voimien kokoamista
Tällä hetkellä Suomessa ollaan Kajanojan mukaan menossa perustulosta poispäin. Suhteessa ansiotasoon perusturva on nimittäin heikentynyt merkittävästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
– Sen reaaliarvo ei ole suorastaan pudonnut, jopa sitäkin hiukan, mutta kuilu ansiotulojen ja perusturvan varassa elävien välillä kasvaa ja kontrolli ja harkinnanvaraisuus lisääntyvät. Mennään koko ajan kauemmas perustulon ideasta, jossa ihmisille luotaisiin enemmän turvaa ja riippumattomuutta kontrollista ja rankaisemista, Kajanoja harmittelee.
Yhä useampi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen ja asumistukeen, joissa tarveharkinta on tiukkaa. Toimeentulotukiasiakkaat joutuvat paljastamaan viranomaisille tilitietonsa, ja työttömyysturvan saamisen ehtoja on kiristetty.
Mikä neuvoksi? Ensisijaisena Kajanoja pitää sitä, että vasemmiston kahtiajako suhtautumisessa toimeentuloturvan kehittämiseen saataisiin loppumaan. Nyt erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä suhtaudutaan perustuloon hyvinkin kielteisesti, kun taas radikaalit punavihreät nuoret kannattavat sitä.
– Perusajatukseni on, että nämä kaksi joukkoa voisivat löytää toisensa. Pitää kehittää sellainen ratkaisu, joka toisaalta toteuttaa vapauden ja sosiaalisen turvallisuuden näköalaa ja toisaalta välttää ne ongelmat, joita perustulon vastustajat painottavat.
– Perusturvan parantaminen ja perustulo luovat lisää vapausasteita ja antavat mahdollisuuksia toimia yhteiskunnallisesti hyödyllisesti sellaisissakin asioissa, joista ei välttämättä saa markkinapalkkaa. Siksi kaikkien punavihreiden, mieluiten tietysti muidenkin, kannattaisi toimia siten, että edetään vähitellen kohti perustuloa, Kajanoja alleviivaa.
Suomen sosiaalifoorumi Helsingin ruotsinkielisellä työväenopistolla Arbiksella (Dagmarinkatu 3) la 25.4. ja su 26.4. Jouko Kajanoja keskustelemassa la klo 10–11.45 aiheesta Sata-komitea ja perusturva, 13.45–15.30 otsikolla Hyvinvointivaltion hyvä kehä ja 17.45–19.45 teemalla Kohti perustuloa.
Virkamies, poliitikko ja tutkija
Jouko Kajanoja
Syntynyt 1942.
Valtiotieteiden tohtori, Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti.
Virkamiesura kaupunkisuunnittelun sekä sekä alue-, työvoima- ja asuntopolitiikan asiantuntija- ja johtotehtävissä 1966–1983.
Työministeri 1981–82, Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja 1982–84, Helsingin kaupunginvaltuutettu 1985–1992.
Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa tutkimus- ja johtotehtävissä 1996–2003. Kelan tutkimusosastolla yhteiskuntatutkimuksen päällikkönä 2003–2008.
Kirjoittanut useita poliittisia ja tieteellisiä teoksia. Väitöskirja Kommunikatiivinen yhteiskunta ilmestyi 1996.
Aktivoitunut Vasemmistoliitossa eläkkeelle siirryttyään. Tämän vuoden alusta Helsingin sosiaalilautakunnan jäsen.
uutiskirje 