Moskovasta Pekingiin Martti Lintusen matkassa 3/7
Jekaterinburgissa sen havaitsin. Silmä tottuu helposti erilaisiin ilmiöihin, mutta tämä hätkähdytti.
Huomasin, että kuljettaessa kohti itää, Euroopan puoleisella Venäjällä itseään kauniina pitävien naisten vaatetuksessa korostuu eräs ilmiö ja samalla katukuvassa korostuu toinen. Mitä kauemmaksi itään mennään sitä korkeammiksi kasvavat naisten tiukkojen saappaiden kapeat korot ja samalla kadut tulevat kuraisemmiksi.
Onko saappaiden korkojen kasvu siis puhtaasti käytännön sanelema? Onko helpompi kahlata kurassa, kun kantapää nousee siitä ylös? Vai onko kyseessä suuren maaseutukaupungin pienen eliitin korkoa kasvattava turhamaisuus?
Uralin toisella puolella korot olivat yhtä korkeita, mutta kura puuttui.
Jekaterinburgissa ollaan muutenkin varpaillaan. Kaupungissa on kolme keskeistä turismihoukutinta: Romanovit, Jeltsin ja baletti.
Romanovien tsaarisuku lopetettiin tässä kaupungissa ja kaupungin oma suuri poika Jeltsin komensi myöhemmin joukot repimään talon, jossa Romanovit teloitettiin.
Jos talo olisi vielä olemassa, sen kellari ei olisi ainoastaan Jekaterinburgin, vaan koko Venäjän suurimpia nähtävyyksiä. Ja se uhkaisi samalla symbolisesti muun muassa Jeltsinin, Putinin, Medjedevin jne. valtaa.
Romanoveista löytyy kaupungissa monta kuvaa, aina pyhäinkuvista ja alttaritauluista lähtien. Jeltsinistä löysin ainoastaan yhden kuvan. Se roikui uuden uutukaisen jättikoisen kotoista viinakaupan seinällä. Eikä se ollut pyhäinkuva. Jeltsin oli osallistunut kaupan avajaisiin.
Kukin harrastuksiensa mukaan.
Jekaterinburgin baletti on yleisen käsityksen mukaan Venäjän kolmanneksi paras heti moskovalaisen Bolshoin ja pietarilaisen Kirovin jälkeen. Se vetää yleisöä katsomoonsa kaukaa ympäröivältä maaseudulta ja läheisistä pikkukaupungeista.
Kaikkein parasta Jekaterinburgin baletissa on loistavan tanssijakunnan lisäksi se, että se on aito maalaisbaletti.
Balettitaloon saapuminen on kuin suuri perhe- tai kyläjuhla, hengeltään miltei vapaapalokunnan kesäjuhla. Kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja katsomo on täynnä perheitä tai babuskoja pienten lapsien kanssa. Meno on toisaalta vakavaa ja toisaalta kuin sirkuksessa.
Puolet yleisöstä nauhoittaa esitystä kännyköillään ja toinen puoli yrittää kuunnella ja katsoa esitystä vakavissaan.
Jekaterinburgissa kaikki näkevät kaiken. Odette-Odilen 32 fouettéta -käännöstä yhdellä jalalla toisen ottaessa vauhtia saivat jopa paatuneimmankin puhelinnauhoittajan ja shamppanjanukahtelijan paukuttamaan innostuneesti käsiään.
Illalla sitä meni nukkumaan pää täynnä Jekaterinburgin ihanuuksia. Aamulla muisti, että Jekaterinburgin nimi muutettiin aikoinaan Sverdlovskiksi, koska hänen kuoltuaan voitiin hänen nimiinsä panna myöhemmin liian hätäiseksi tuomittu tsaariperheen eliminoiminen.
Samalla hän sai kohtalokseen tulla muistetuksi murhaajakaupungille annetun nimensä mukaisesti.