Yhdysvaltojen uusimperialismia tutkinut Petri Minkkinen ruotii nyt kotimaataan
Valtiotieteiden tohtori Petri Minkkinen tunnetaan kansainvälisen politiikan asiantuntijana. Hänen vuonna 2004 valmistunut väitöskirjansa käsitteli Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa George W. Bushin siihenastisen valtakauden aikana ja sen kytkeytymistä kapitalistiseen globalisaatioon. Nyt Minkkinen on pureutunut kotimaansa asioihin tuoreessa teoksessaan Suomen tila – Eriarvoisuutta, epädemokratiaa ja kuvitteellista tehokkuutta ilman edistystä (KAKTUS-kirjat 2009).
Jo nimestä tulee selväksi, ettei Minkkisen näkemys maamme nykytilasta ole kovin valoisa. Minkkinen käsittelee Suomea osana aiemmissa teoksissaan tarkastelemaansa viimeaikaista globaalia kehitystä. Sitä hän luonnehtii sellaisilla käsitteillä kuin uusliberalismi, uusimperialismi ja integraalifasismi. Viimeksi mainittu viittaa erilaisiin pakottaviin ja ihmisten vapautta riistäviin hallintamenetelmiin, kuten terrorismin vastaisen sodan vankileireihin ja kidutukseen.
Terrorismin vastaista sotaa Minkkinen nimittää ”ensimmäiseksi todelliseksi maailmansodaksi”. Aiemmat maailmansodat ovat hänen terminologiassaan ”eurokeskeisiä sisällissotia”. Nykyisessä maailmansodassa Suomikin on osallisena esimerkiksi Afganistanin sodan kautta.
”Täällä jatketaan Bushin hallinnon poliittista linjaa.
Minkkisen mukaan meneillään on eräänlainen uussuomettuminen niin Yhdysvaltojen kuin Venäjänkin suuntaan, ja EU:ssakin Suomi harjoittaa aktiivista myöntyväisyyspolitiikkaa.
Kun ongelmana on Yhdysvaltojen uusimperialismin eteneminen, kansalaisten valvonnan tiukkeneminen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien murentaminen, Suomi on pikemminkin osa ongelmaa kuin osa ratkaisua.
– Ulospäin halutaan antaa kuva, että Suomi esiintyy jollakin tavoin edistyksellisenä voimatekijänä. Minun näkemykseni mukaan tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, Minkkinen sanoo Viikkolehdelle.
Nokia edistää
kontrollivaltiota
Minkkisen pamflettimaisessa teoksessa kyytiä saa Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti Jorma Ollilasta Paavo Lipposeen. Tosin Minkkinen ei itse halua käyttää sanaa eliitti.
– Se edellyttää tiettyjä moraalis-eettisiä vaatimuksia. Johtavat taloushahmot, virkamiehet ja poliittiset johtajat rahvaanomaisesti sanoen myyvät vaikka isoäitinsä. En halua antaa sellaista vaikutelmaa, että he edustaisivat väestön valiojoukkoa tai etujoukkoa.
Eliitin sijasta Minkkinen puhuu hallitsevista ja hallinnoivista ryhmittymistä. Kirjassaan hän esittää valaisevasti, miten moninaisilla tavoilla Suomen hallitsevat ja hallinnoivat ryhmittymät ovat yhteydessä globaalimpaan hallintakoneistoon.
Ollila on hallituksen puheenjohtajana Nokian lisäksi öljy-yhtiö Shellissä, joka esimerkiksi hyötyy suoraan miehitetyn Irakin öljyvarojen jakosuunnitelmasta. Nokian työvoimapoliittiset käytännöt niin Kiinassa kuin Suomessakin puolestaan osoittavat, että Nokian emansipoiva työelämäkulttuuri on pelkkä myytti. Nokian kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti Suomessa harjoitettamat optio- ja muut kannustusjärjestelyt ovat osaltaan vääristäneet tulonjakoa.
Lisäksi Nokia edistää Minkkisen mukaan kontrollivaltiokehitystä, josta Lex Nokia on ilmeisimpiä esimerkkejä.
– Nokian tuotekehitys tukee nykymuodossaan hyvin vahvasti myös sotilassektoria, Minkkinen lisää.
Lipposen Minkkinen muistuttaa tukeneen Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa ja yrittäneen myydä aseteknologiaa sotaa käyvälle suurvallalle. Lipposen vahvasti ajama siviili-kaupallinen ydinvoima tukee Minkkisen mukaan myös ydinvoiman sotilaallista hyödyntämistä.
Demokratia
ei voi hyvin
Yhtenä esimerkkinä Suomen linjasta Minkkinen esittää hallitustemme toiminnan Suomen EU-puheenjohtajuuskausien aikana. Molemmilla puolivuotiskausilla 1999 ja 2006 korostui erityisesti EU:n ulkorajojen valvonta ja sisäinen kontrolli. 1999 alullepannulle Eurojust-yksikölle on terrorismin torjuntaan vedoten myönnetty oikeus kohdella ihmisiä eri tavoin muun muassa etnisen taustan, poliittisen kannan tai ammattiliittojen jäsenyyden perusteella.
EU ei ole Suomen johdolla myöskään kunnioittanut ulkopolitiikassaan demokratian periaatteita, Minkkinen väittää. Palestiinan vaalitulosta ei hyväksytty, ja Meksikon presidentinvaalien jälkeen annettiin käytännössä tuki vaalipetoksen avulla valtaan nousseelle oikeistopresidentille. Vuoden 2006 puheenjohtajuuskaudella Suomen eduskunta ratifioi ranskalaisten ja hollantilaisten jo kuoppaaman EU:n perustuslain, eikä asiasta haluttu järjestää kansanäänestystä.
Demokratian tilaa Suomessa Minkkinen ei muutenkaan pidä hyvänä.
– Erityisesti sosiaaliturva- ja hyvinvointipolitiikassa on systemaattisesti tehty täysin päinvastoin kuin ihmiset haluavat. Ainoa asia, missä hallinnoivien ja hallitsevien ryhmittymien ja kansan syvien rivien näkemykset ovat olleet jollakin tavalla yhteneväisiä, on ollut rajoittava ulkomaalaispolitiikka.
Toisaalta kansan syvissä riveissä arvostetaan armeijaa ja poliisia, joita päätöksenteossa on viime aikoina suosittu. Poliisilaitosta ihmiset arvostavat etenkin sen korruptoitumattomuuden vuoksi. Minkkinen epäilee, että tilanne voi muuttua. Muun julkisen sektorin ohella myös poliisien palkat ovat jäämässä jälkeen, mikä saattaa lisätä korruptoituneisuutta.
Samalla poliisista ollaan tekemässä kansainvälisen mallin mukaan yhä enemmän järjestyksenpitokoneistoa. Tämä tuli todistetuksi esimerkiksi Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä, jossa poliisin ylilyönti oli Minkkisen mukaan räikeää.
Turpa kiinni
turvallisuudesta
Pamfletissa yhden luvun otsikkona on ”Suomen tila vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen”. Nyt pitää kysyä, miltä Suomen tila vaikuttaa juuri käytyjen eurovaalien jälkeen. Vaaleissa jatkuivat aiemmat trendit: vasemmiston alamäki, Perussuomalaisten nousu ja heikko äänestysaktiivisuus.
Meksikon yhteiskuntaan perehtynyt Minkkinen kiinnitti jo edellisissä eurovaaleissa huomiota siihen, että esimerkiksi jakomäkeläisellä äänestysalueella äänestysaktiivisuus oli samaa luokkaa kuin Meksikon Oaxacan paikallisvaaleissa, joissa kansalaisjärjestöillä oli miehitystilan aikana aktiivinen äänestämisen vastainen kampanja. Suomessa päästään siis samaan ilman moista kampanjaakin.
– Suomessa EU-asiat ovat olleet pitkälti hallitsevien ja hallinnoivien ryhmittymien vedätyspolitiikkaa. Täällä on lähdetty siitä, että kansalla ei ole syytäkään olla hirveän aktiivinen näissä asioissa.
– Se johtuu aika pitkälti siitä, että alkuperäinen syy Suomen EU-jäsenyyteen oli turvallisuuspoliittinen. Haluttiin mahdollisimman sisään EU:n ytimiin ja mahdollisimman pitkälle pois Venäjän mahdollisista vaikutuspyrkimyksistä. Normaalin Suomessa vallinneen käytännön mukaisesti kansalaisten on pidettävä näistä asioista turpansa kiinni, koska ne ovat ylätason ihmisten pohdittavia asioita, Minkkinen analysoi.
Ulkomaalaislinja
tiukkenemassa
Perussuomalaisten nousua ja siihen liittyvää ulkomaalaisvastaisuutta Minkkinen pitää nykytilanteessa ”normaalina”.
– Outoa olisi, jos näin ei tapahtuisi.
Hän pitää todennäköisenä, että valtapuolueet tulevat integroimaan Perussuomalaisten teesejä omiin ohjelmiinsa, kuten Vihreiden teemat on sisäistetty kaikkiin puolueisiin ”kevytvihreydeksi”.
– On hyvin mahdollista, että Perussuomalaisten ulkomaalaispoliittinen linja tulee jollakin tavalla sisäistymään pääpuolueiden ohjelmiin, mikä linkkautuu aika hyvin Suomen perinteiseen, hyvin ulkomaalaisrajoitteiseen linjaan.
Puheita vasemmiston katoamisesta historiallisena jäänteenä Minkkinen ei vaalitappioista huolimatta pidä perusteltuna.
– Euroopan-laajuisesti se ei pidä paikkaansa, koska eri maissa on ollut vaihtuvuutta eri suuntiin. Joissakin paikoissa vasemmisto on noussut, vaikka yleistrendi onkin toinen, Minkkinen huomauttaa.
Yhdentymisen sijaan
alueellistumista
Minkkinen suhtautuu varovaisesti Yhdysvaltojen vallanvaihdon herättämiin toiveisiin.
– Obaman hallinnon politiikassa on paljon yhtäläisyyksiä edeltävän hallinnon linjauksiin, ainakin toistaiseksi. Puhunnassa on selkeitä eroja, mutta käytännössä ei paljon.
Jonkinlaista siirtymää vähemmän uusimperialistiseen suuntaan on Minkkisen mukaan tapahtumassa. Siitä kertoo esimerkiksi päätös Guantanamon vankileirin lakkauttamisesta.
– Mutta viime aikoina Obama on siinäkin ottanut taka-askeleita.
Oikeiston eurovaalivoitosta Minkkinen päättelee, että Eurooppa seuraa Yhdysvaltoja kymmenen vuotta jäljessä. Toisaalta hän muistuttaa, että maailmassa on hyvin monensuuntaisia tendenssejä ja esimerkiksi Latinalainen Amerikka on siirtynyt vahvasti vasemmalle.
– Uusliberalistisen ja myös uusimperialistisen projektin aikana pyrittiin yhtenäistämään maailman hallitsevien ryhmittymien näkökantoja. Nyt on merkkejä siitä, että globaali homogeenisuus alkaa vähentyä ja maailman eri alueilla voidaan tehdä erilaisia poliittisia linjauksia.
Hyvinvointivaltion
näivetys jatkuu
Suomen mahdollisuudet irrottautua nykyisestä uusimperialistisesta ja kontrollivaltiota luovasta kehityksestä näyttävät Minkkisen mielestä huonoilta.
– Suomessa kehitys on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Lex Nokia on hyväksytty ja poliisille ollaan antamassa sormenjälkioikeudet. Täällä jatketaan Bushin hallinnon poliittista linjaa.
Talouspolitiikassakin tulevaisuus tuntuu vaihtoehdottomalta.
– Täällä on hyvin vahvasti otettu se linja, että tullaan jatkamaan julkisen sektorin alasajoa, Minkkinen näkee.
Vaikka pari vuotta sitten olisi ollut varaa panostaa julkiseen sektoriin, sen sijasta haluttiin alentaa veroja. Nyt vedotaan taantumaan, ja kun talous jälleen nousee, voidaan vedota siihen, että pitää maksaa velkaa pois. Esimerkiksi keynesiläisten talousoppien uudella nousulla ei Minkkisen mukaan ole tähän linjaan mitään vaikutusta.
Eikö ole näköpiirissä, että vastarinta kansalaisyhteiskunnan piirissä voisi voimistua?
– Suomessa ollaan liian nöyriä ja kuuliaisia. Jos suomalaiset vähäsen voisivat oppia siitä poispäin, silloin voisi hyvinkin nähdä enemmän mahdollisuuksia.
Minkkinen ei kuitenkaan halua lietsoa epätoivoa. Lauantain Vapaus valita toisin -tapahtuma, jossa viritellään vastarintaa ja vaihtoehtoja, kuulostaa hänestä kannatettavalta hankkeelta.
– Vaikka olen päätynyt tietyllä tavalla pessimistisiin näkemyksiin, olen tottakai sen puolesta, että ihmiset aktiivisesti hakevat erilaisia vaihtoehtoja. Mutta koen, että tutkijana minulla on vastuu nostaa myös mahdolliset huonot trendit esiin.
Suomen tila -kirjaa voi tilata Tiede- ja taideyhdistys KAKTUS ry:stä: 041 514 9022 / petri.minkkinen@netsonic.fi
uutiskirje 
