Yleishumaani rauhantyö ei ole trendikästä, jos valtionavustusten kehitystä katsoo.
Rauhanjärjestöjen avustusmääräraha on pysynyt euromääräisesti saman suuruisena yli kymmenen vuotta – tosiasiassa siis pienentynyt.
Rauhantyön määräraha olisi nyt yli kaksinkertainen, jos sen kehitys olisi seurannut esimerkiksi kehitysapumäärärahojen kasvua – puhumattakaan muista valtionmenoista.
Opetusministeriön avustuksia tarkastellessaan huomaa, että perinteinen järjestötyö ei ole trendikästä. Rahan saanti on nihkeätä.
Sen sijaan erilaiset modernit nettiin tai muuhun uusmediaan liittyvät hankkeet ovat saaneet varsin mukavasti rahaa viime aikoina.
Kylmän viileästi voi sanoa, että vanhanaikainen järjestötyö on menettänyt aktiivisuusaloitteen sähköiselle toiminnalle.
Neuvoksi – rauhanjärjestöillekin – voisi sanoa, että tehkää näyttäviä innovaatioita nettityöskentelyyn ja imaiskaa ministeriöltä rahaa niillä nimikkeillä, joissa on vetovoimaa.
Puolen miljoonan euron avustuksen korottaminen vaikkapa kaksinkertaiseksi valtionbudjetissa on pikku raha. Siitä ei ole edes rahakiistaksi – ainoastaan poliittis-aatteelliseksi periaatekysymykseksi.
Rauhanjärjestöille korotus olisi kuitenkin merkittävä.
Ministeristä se on kiinni. Viimeisin opetusministeri, jonka aikana pientä korotusta on tullut oli Claes Andersson (vas.). Hän arvosti rauhantyötä.
uutiskirje 
