– Teollisuuden historiasta on kirjoitettu tehtaiden ja pääoman historiaa. Teollisuuden ovat kuitenkin muodostaneet ihmiset, yksittäiset työntekijät. Heitä eivät historioitsijat ole juurikaan noteeranneet, toteaa kotkalainen kirjailija, liki kolme vuosikymmentä itsekin paperiteollisuudessa työskennellyt Ahti Kansa.
Kansan painotuore teos Murskaava rotaatio on kuvaus siitä, mitä tapahtui selluloosateollisuudessa kahden vuosikymmenen aikana 1952–1972. Romaanin näkökulma on yksittäisen työntekijän.
– Tehtaissa työntekijät olivat pelkkiä numeroita. Mutta niiden numeroiden takana oli aina ihminen, Kansa painottaa.
”Teollisuudenhistoria onmyös ihmisenhistoriaa.”
Piilotettu
ristiriita
Kansan romaani pohjautuu kirjailijan vankkaan omakohtaiseen kokemukseen ja tietopohjaan suomalaisen tehdastyöläisen elämänpiiristä. Romaani on siis mitä suurimassa määrin myös dokumentti.
Ahti Kansa myöntää, että kirjan päähenkilössä Ykä Vilkassa on erittäin paljon Ahti Kansan piirteitä.
– Kirjan päähenkilöllä on salatarkkailijan osa. Se, miten töitä tehtaalla tehdään ja mikä on työväen asema, ei mahdu hänen synnynnäiseen sapluunaansa.
Työntekijä ei ole ainoastaan tuotantokoneiston osa, vaan hänellä on omat tunteensa ja järkeilynsä. Tuotanto ja pääoma tarjoavat kuitenkin ”pakkopaitaa”, joka yksilön on puettava ylleen, että hän sulautuu kollektiiviin. Muuta vaihtoehtoa ei toimeentulolle ole.
– Kysymys on ristiriidasta, mikä on aina ollut olemassa. Sitä on vain tietoisesti pidetty piilossa.
Järjestäytymistä
ja hankaumia
Murskaava rotaatio valottaa luonnollisesti myös 1950–1970-lukujen ammattiyhdistysliikkeen vaiheita. Ay-liikkeen hajoaminen alkoi 1950-luvun lopulla ja ”räjähti” kentälle 1960. Romaanissa tapahtumia seurataan Ykä Vilkan ja hänen työtovereidensa näkökulmasta.
SAK:n eheytyminen 1960-luvun lopulla taas loi puitteet mm. työväestön opintopiireille
– Perustettiin kerhoja, joissa opiskeltiin työlainsäädäntöä. Opeille olikin tarvetta. Hankauksia työnantajan kanssa syntyi tuon tuostakin niin palkoista, työajoista kuin sosiaaliturvastakin.
Kun liitot ja järjestöt vahvistuivat, niiden painoarvokin kasvoi. Kymenlaaksossa, minne Kansan romaanin tapahtumat sijoittuvat, uskallettiin nostaa jopa ympäristökysymykset esille niinkin varhain kuin 1970-luvulla.
– Me järjestimme seminaarin, johon kutsuttiin myös työnantajapuolen edustajia. Aihe oli Kymijoen saastuminen. Yritimme saada selville, mitä keinoja teollisuus aikoi käyttää joen kuormittumisen vähentämiseksi. Emme saaneet vastausta.
Haihtunut
patruunahenki
– Sotakorvaustyöt piiskasivat suomalaisen teollisuuden uuteen nousuun. Työväenliikkeen aseman parantaminen tuli kaksi vuosikymmentä jälkijunassa, Kansa toteaa.
Teoksen nimessä esiintyvän murskaamisen aika koitti 1970-luvulla. Automaation kehittyminen merkitsi sitä, että työvoiman tarve väheni. Tehtaillakin mietittiin keinoja siihen, miten työväkeä saataisiin vähennettyä.
Yhteneväisyydet nykypäivään ovat siis selkeät.
Kansan mielestä työnantaja oli kuitenkin vielä 1970-luvulla hieman inhimillisempi.
– Tehtaiden patruunoilla oli kasvot ja myös he osallistuivat omalla tavallaan nykyisen demokratian ja hyvinvoinnin rakentamiseen. Tänä päivänä ei enää ole patruunoita. Omistajat ovat kasvottomia, kylmät numerot päättävät työntekijöiden kohtaloista.
q
Ahti Kansa, Murskaava rotaatio, Minerva Kustannus Oy. Saatavina kirjakaupoista ja tilattavissa: www.minervakustannus.fi
uutiskirje 
