Seppo Jokinen – Tiina Puumalainen: Komisario Koskinen. Kantaesitys Tampereen työväenteatterissa isolla näyttämöllä 3.9.2009. Seppo Jokisen dekkareiden pohjalta käsikirjoitus Tiina Puumalainen. Ohjaus Tiina Puumalainen. Rooleissa Pentti Helin (Komisario Koskinen) ja Petra Karjalainen (Raija Koskinen); muut: Lauri Vihro, Sami Kieksi, Minna Hokkanen, Mika Honkanen, Janne Kallioniemi, Samuli Muje, Kristiina Hakovirta, Harri Rantanen, Vesa Kietäväinen, Jari Leppänen, Kaisa Mattila, Heidi Kiviharju, Jyrki Mänttäri, Outi Kanerva-Mäkinen, Jaakko Väisänen, Ilkka A. Jokinen, Outi Korpisaari ja Cristine Viitala. Lavastus Teppo Järvinen, kuvasuunnittelu Teemu Määttänen/Tutkivan teatterityön keskus, valosuunnittelu Timo Alhanen, pukusuunnittelu Riitta Anttonen-Palo, äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa, koreografia Osku Heiskanen ja tuottaja Arja Ahrens.
Tamperelaiskirjailija Seppo Jokinen on luonut perihämäläisestä rikospoliisistaan Komisario Koskisesta dekkareittensa päähenkilön jo 1990-luvun puolivälissä. Nyt hänen dekkaritekstiään on sovitettu ensi kertaa näyttämölle.
Komisario Koskisen on ohjannut Tiina Puumalainen. Hän on käyttänyt käsikirjoitukseensa useita Jokisen romaaneja. Pääosin dramatisoinnin pohjana ovat olleet Sana sanaa vastaan ja Hiirileikki, mutta aineksia on myös muista Jokisen dekkareista.
Komisario Koskinen toimii näyttämöllä hyvin. Se on kaikkiaan onnistunut viihteellinen näköispainos romaanien henkilöistä ja tapahtumista. Lavastus toimii. Suurta näyttämöä osataan käyttää mainiosti tiheätunnelmaisista huoneisiin sijoittuvista lähikohtauksista aina avariin kirkko- ja ulkoilmakohtauksiin.
Puumalainen on saanut näytelmäänsä repäisevääkin dramatiikkaa. Jokisen alkuperäistekstit etenevät näyttämöversiota verkkaisemmin, ovat omassa viihteellisyydessään pohdiskelevampia.
Näytelmä ei yllä romaanien tasolle
Päähenkilöä esittävä Pentti Helin on kuin ilmetty Koskinen. Helinin vahva tulkinta luo uskottavan hahmon. Silti on sanottava, että suutuspäissään räyhäävän Koskisen esittäminen näyttää olevan hänen temperamentilleen luontevampaa kuin Jokisen harkitsevaisen tamperelaispoliisin hitauteen asettautuminen.
Muista onnistuneista roolisuorituksista erityiset kehut ansaitsevat Minna Hokkanen rempseänä poliisikollega Ulla Lundelinina, Janne Kallioniemi ironisena poliisikollega Kaationa, Jyrki Mänttäri naiivina yksinäisenä postinkantaja Arvi Maunukkalana ja Heidi Kiviharju hupsuna huijariviettelijä Sininä.
Sujuvasti etenevän näytelmän sisältö ei valitettavasti yllä samalle harkitun tekstin puhuttelevuuden tasolle kuin Jokisen romaanit. Romaanien yhteiskuntafilosofisen pohdintasyvyyden saavuttaminen saattaakin olla kohtuuton vaatimus kuvaelmalle – Jokisen kannanotot kun löytyvät useimmiten rivien väleistä. Niiden kuvittaminen on paha tehtävä.
Toimivan viihteellisen pläjäyksen aikaan saaminen onkin varmaan ollut tuottajan ja ohjaajan päätehtävä. Siinä he ovat onnistuneet.
Kuin napsauttaisi television kiinni
Syvällistä kotiin vietävää TTT:n Komisario Koskisesta ei siis irtoa. Homma on esityksen jälkeen ohi – kuin napsauttaisi television kiinni hyvän viihdepotpurin jälkeen.
Mieltä jäi ehkä eniten askarruttamaan näytelmän kohtuuttoman groteski kuva kaupunkimiljöön suojelijoista. Nähdyn perusteella he ovat joko höhlästi kouhottavia idiootteja tai sitten johtotasolla persoonallisuushäiriöisiä narsisteja.
Jokisen teksteissä ympäristönsuojelijat ovat vähän moniulotteisempia hahmoja. Kyllä Jokinenkin suhtautuu heihin ajoittain kriittisesti – ansioittensa mukaan.
uutiskirje 
