Valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli Financial Times -talouslehdelle antamassaan haastattelussa huolissaan siitä, etteivät eurooppalaiset poliittiset johtajat pohdi riittävästi nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeistä elämää. Elvytystoimien takia valtioiden velkataakat uhkaavat paisua erittäin suuriksi. Kataisen mielestä hallitusten pitäisi jo alkaa pohtia sitä, miten lähivuosina julkisten menojen kasvua hillitään tai menoja leikataan.
Ministeri Kataisen kaipaama pitkäjänteisyys on useimmiten kannatettava periaate. Tulevien menoleikkausten ja nykyisten elvytyssatsausten välinen riippuvuus on kuitenkin paljon vivahteikkaampi kuin Katainen antaa ymmärtää. Menojen kasvattaminen elvytystarkoituksessa nyt voi vähentää menojen leikkaustarvetta tulevaisuudessa. Tätä esimerkiksi 1990-luvun alun laman opetusta ei pääministeri Matti Vanhasen hallitus ole ottanut huomioon ensi vuoden budjettia suunnitellessaan.
Budjettiesityksen yksi perusheikkouksista on sen sisältämät vaatimattomat resurssit pitkäaikaistyöttömyyden kasvun hillintään. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu lisää vääjäämättä valtion menoja tulevina vuosina esimerkiksi kasvaneina työttömyyskorvausmenoina ja toimeentulotukina. Siksi menojen lisääminen pitkäaikaistyöttömyyden kasvun hillitsemiseksi ensi vuonna vähentää menoja tulevaisuudessa.
Tuoreiden työllisyyslukujen valossa pitkäaikaistyöttömien eli vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden määrä on kääntymässä nousuun. Työttömyys alkoi kasvaa selvästi viime syksynä, ja tuhannet silloin työttömiksi jääneet ovat kohta olleet vähintään vuoden työttömänä.
Tällä hetkellä vain noin joka seitsemäs työtön on pitkäaikaistyötön, mutta seuraavan vuoden aikana heidän osuutensa nousee selvästi. Yksi syy tähän on hallituksen vähäinen kiinnostus pitkäaikaistyöttömyyden kasvun hillintään.
Viime viikolla julkistettu OECD:n työllisyysraportti antaa synkän kuvan varautumisesta pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun. Lisäsatsaukset työllisyyttä tukeviin harkinnanvaraisiin toimenpiteisiin ovat jäämässä Suomessa kansainvälisestikin vertaillen hyvin vähäisiksi. Esimerkiksi porvarihallituksen hallitsemassa Ruotsissa panostukset ovat Suomeen verrattuna moninkertaiset.
Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä kasvoi 1990-luvun laman aikana erittäin nopeasti, ja vuonna 1995 jo joka kolmas työtön oli pitkäaikaistyötön. Yksi syy kasvuun oli pääministeri Esko Ahon hallituksen säästötoimien ulottuminen myös työvoimapolitiikkaan. Osuus pysyi korkeana koko 1990-luvun loppupuolen ajan. Vaikka lähitulevaisuuden näkymät eivät olisikaan yhtä synkät kuin 1990-luvulla, ne ovat pahaenteiset.
Toistaiseksi työttömyyden pahenemisesta ovat kärsineet erityisesti teollisuudessa ja rakentamisessa työskennelleet miehet. Heidän joukossaan yli 55-vuotiaiden osuus on suuri, eli yritykset ovat hyödyntäneet mahdollisuutta panna työttömiä työttömyyseläkeputkeen. Sen lisäksi työttömiksi ovat joutuneet nuoret miehet ja naiset. Vaikka naistenkin työttömyys on kasvanut, se on jäänyt selvästi miesten työttömyyden kasvua pienemmäksi.
Laman pitkittyminen on johtamassa naisten työttömyyden selvään kasvuun ja työttömien miesten työttömyyden pitkittymiseen. Näköalaa työttömyyden kääntymisestä laskuun lähitulevaisuudessa ei ole olemassa, vaikka talouskriisin pahin vaihe onkin takana ja jotkut yritykset ovat jo peruneet lomautuksia.
Hallituksen budjettiesityksen taustana olevan valtiovarainministeriön suhdanne-ennusteenkin mukaan orastava nousu on jäämässä vaimeaksi. Siitä hallitus ei saa tukea passiivisuudelleen työvoimapolitiikan hoitamisessa.
Hallituksella tulisi olla rohkeutta kasvattaa satsauksia työvoimapolitiikkaan. Vaikka lisäpanostukset johtaisivatkin valtion velan kasvun vauhdittumiseen lähitulevaisuudessa, ne vähentävät pitkäaikaistyöttömyydestä koituvia menoja lähivuosina.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 