Näin Afganistanin presidentti painostettiin hyväksymään toinen vaalikierros
Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja John Kerry seisoi tiistaina Afganistanin presidentin Hamid Karzain rinnalla, kun tämä ilmoitti suostuvansa toisen vaalikierroksen järjestämiseen.
Karzain puheen jälkeen Kerry ylisti tätä valtiomiesteosta. Myös esimerkiksi Britannian pääministeri Gordon Brown ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy suitsuttivat Karzaille kehuja valtiomiesmäisyydestä.
Aika hyvin mieheksi, joka oli jäänyt kiinni siitä, että vähintään kolmasosa hänelle annetuista äänistä oli vilpillisiä.
Aidon valtiomiehen tapaan Karzai tosin ei myöntänyt mitään. Hänen mukaansa toiselle kierrokselle joudutaan vain siksi, että ”Afganistanin kansan valintaa ei kunnioitettu”. Karzai ilmoitti suostuvansa, koska hän ”asettaa Afganistanin kansalliset edut omien etujensa yläpuolelle”.
Karzai määräsi
uudet luvut
Afganistanin oma, lystikkäältä nimeltään riippumaton vaalilautakunta (IEC), oli saanut Karzain voittajaksi jo ensimmäisellä kierroksella 54,6 prosentin kannatuksella. Päävastustajalle, entiselle ulkoministerille Abdullah Abdullahille, IEC antoi 27,8 prosenttia.
Pitkän veivaamisen jälkeen YK:n tukema kansainvälinen vaalivalituskomissio (ECC) päätteli, että huomattavaa vilppiä oli tapahtunut. Se antoi uusiksi luvuiksi Karzaille 48,3 prosenttia ja Abdullahille 31,5 prosenttia.
Brittiläisen The Times -lehden lähteiden mukaan IEC aikoi vielä tiistainakin julistaa Karzain suoraan voittajaksi. Lopulta se kuitenkin tempaisi jostain sellaisen tuloksen, jossa Karzai oli saanut 49,7 prosenttia äänistä. Keskiviikkona IEC muisti Abdullahinkin olleen ehdokkaana ja ilmoitti tämän äänisaaliiksi 30,5 prosenttia.
IEC:n pään käänsi – edelleen The Timesin nimettömien lähteiden mukaan – itse presidentti Karzai, joka määräsi vaalilautakunnan muuttamaan hänen äänimääränsä alle 50 prosentin.
Karzai itse oli lähes viimeiseen saakka harkinnut uhmaavansa ulkomaisia liittolaisiaan ja julistautuvansa voittajaksi ECC:stä piittaamatta. Mikä hänen päänsä käänsi?
Ensin puhui
Holbrooke
Barack Obaman johtama Yhdysvaltain uusi hallinto vuodatti jo keväällä julkisuuteen tietoja, joiden mukaan se on tyytymätön Karzain hallituksen korruptioon, nepotismiin sekä veljeilyyn huumekauppiaiden ja provinssidespoottien kanssa. Obama sai Karzain perinnöksi George W. Bushilta eikä ollut edeltäjänsä tavoin sidoksissa tähän.
Heti elokuun 20. päivänä pidettyjä presidentinvaaleja seuranneena päivänä Obaman Afganistania ja Pakistania varten asettama erityisedustaja Richard Holbrooke kävi Karzain puheilla. Kiivaassa keskustelussa Holbrooke vaati, että Karzain on hyväksyttävä vaalien meneminen toiselle kierrokselle.
Vaikka Holbrooke onkin kokenut diplomaatti, hänkään tuskin pystyi tietämään vaalitulosta vaiheessa, jossa sen laskeminen oli tuskin aloitettu. Holbrooken vaatimus ilmaisikin Obaman hallinnon epäluottamusta Karzaihin. Toki kuka tahansa pystyi näkemään esimerkiksi sen, että vaalilippuja ostettiin ja myytiin avoimesti katukaupassa, kuten BBC todisti.
Holbrooke oli sen verran suorasukainen, että hän ei tuon elokuun tapaamisen jälkeen ole juurikaan keskustellut Karzain kanssa. Viestinviejän roolin sai Yhdysvaltain Afganistanin suurlähettiläs Karl Eikenberry, jonka ensimmäinen tehtävä oli vakuuttaa Karzai siitä, ettei tämän pidä julistautua saman tien voittajaksi.
Kiristyskeinona
lisäjoukot
Vaalituloksen vahvistaminen venyi, kun yhä useammalta taholta alkoi tulla vakuuttavia kuvauksia tehdystä vilpistä. Samalla Yhdysvallat lisäsi painostustaan mittaan, jota nimetön arvovaltainen hallituslähde kutsuu The New York Timesissä ”koko kentän prässiksi”.
Mukaan otettiin myös liittolaiset, kuten Britannian pääministeri Gordon Brown. Brown soitti Karzaille neljä kertaa ja ilmoitti, että tämän on syytä suostua toiseen vaalikierrokseen, muuten hän ei enää ole ”lännen kumppani”.
Ehkä ratkaisevimpia olivat Yhdysvaltain puolustusministerin Robert Gatesin ja Obaman turvallisuusneuvonantajan James Jonesin puhelut Afganistanin puolustusministerille Abdul Rahim Wardakille.
Wardak sai välitettäväkseen viestin Karzaille: vaaliratkaisusta riippuu se, lähettääkö Yhdysvallat lisäjoukkoja Afganistaniin ja mikä on niiden määrä.
Joukkoja komentava Stanley McChrystal on pyytänyt Obamalta päätöstä joukkojen lisäämisestä 30 000–40 000 sotilaalla, mutta ratkaisu on yhä Obaman pöydällä. Karzain taipuminen tarkoittanee sitä, että lisäjoukkoja lähtee.
Viime perjantaina Karzaille soitti ulkoministeri Hillary Clinton. Clinton ilmoitti, että legitiimin aseman saavuttaakseen Karzain on suostuttava toiseen vaalikierrokseen. Voitettuaan sen – kuten Clinton sanoi itsensä ja muiden Yhdysvaltain edustajien uskovan – Karzai saa Yhdysvaltain tuen.
Huhuja viime
hetken diilistä
Viime vaiheessa pääprässääjänä oli senaattori John Kerry, joka neuvotteli Kabulissa Karzain kanssa viiden päivän aikana tiistaihin saakka joka päivä, yhteensä yli 20 tuntia.
Kerry, Bushin vastaehdokas vuoden 2004 vaaleissa, pystyi kertomaan omakohtaisesta kokemuksesta, miltä tuntuu luulla voittaneensa vaalit.
Vihdoin päästiin siis siihen, että kaikki hyväksyivät toisen kierroksen ja sen päivämääräksi päätettiin marraskuun 7. päivä.
Saman tien alkoi kuitenkin uusi huhumylly. Monet länsidiplomaatit kertoivat nimettöminä, että Karzai ja Abdullah aikovat neuvotella vallanjakosopimuksen, jolloin toista vaalikierrosta ei järjestettäisikään.
Huhujen mukaan miehet muodostaisivat yhdessä ns. kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, johon Abdullahin kannattajat saisivat 12 paikkaa. Abdullah luopuisi samalla presidenttiehdokkuudesta.
Toisen version mukaan Abdullah ei lähtisi hallitukseen, mutta saisi merkittävän aseman uuden perustuslain laatimisessa. Siinä presidentin roolia pienennettäisiin. Nykyisin Afganistanissa ei ole pääministeriä, vaan presidentti johtaa myös hallituksen työskentelyä.
Perustuslain muuttaminen olisi vaihtoehto, jota Yhdysvallat on vihjannut useaan otteeseen pitävänsä hyvänä. Obaman hallinto ei välttämättä halua kokonaan eroon Karzaista, mutta haluaa leikata tältä liiat luulot pois.
Onko opittu
mitään?
Torstaihin mennessä tilanne oli muuttunut niin, ettei diiliä enää pidetty kovin todennäköisenä. Abdullah olisi ollut valmis neuvottelemaan siitä, mutta Karzai ei.
Se ei tietenkään ole mikään ihme. Jos kuvittelemme, että Afganistanissa pystyttäisiin järjestämään vapaat ja rehelliset vaalit kahden ehdokkaan välillä, ja nämä ehdokkaat olisivat Karzai ja Abdullah, voittajaksi tulisi todennäköisesti Karzai. Syyksi riittää jo se, että Karzai kuuluu enemmistökansa pataaneihin, kun taas Abdullah edustaa tadžikkivähemmistöä.
Afganistanissa ei kuitenkaan tällä hetkellä ole mahdollista järjestää turvallisia, vapaita ja rehellisiä vaaleja. Siksi ponnistelut kohdistuvat siihen, että tällä kertaa saataisiin tulos, joka edes näyttää uskottavalta.
Virkansa puolesta toimivat vakuuttelevat nyt, että ensimmäisestä kierroksesta on opittu: vilpistä jää kiinni. Enää ei ole sille sijaa.
Vähemmän viralliset tahot epäilevät, että toisesta kierroksesta voi tulla pahempi kuin ensimmäisestä. Ensinnäkin vetkuttelussa meni niin kauan, että talvi painaa päälle. Ennestäänkin hankalissa olosuhteissa osa kylistä saattaa jäädä sään takia saavuttamatta.
Mikään ei takaa
rehellisyyttä
Toiseksi ei ole mitään syytä olettaa, että turvallisuus olisi nyt parempi kuin elokuussa. Talebaneilla riittää kannustinta entistä tehokkaampaan häirintään. Turvattomuuden vuoksi todellista vaalitarkkailua ei voi suuressa osassa maata järjestää.
On sovittu, että kaksisataa vilpistä epäiltyä äänestysalueiden johtajaa sekä puolenkymmentä maakunnallisten vaalilautakuntien johtajaa menettää paikkansa.
Tämä ei kuitenkaan takaa mitään. Tilalle nimitettävät uudet vaalivastaavat ovat edeltäjiensä lailla riippuvaisia kyläpäälliköistä, jotka ovat riippuvaisia alueellisista sotaherroista.
On vaadittu vaalipaikkojen vähentämistä 23 000:sta 16 000:een, jotta pahimmat vilpistä epäillyt paikat eivät olisi enää mukana. Niistä suurin osa on Karzaita suosivilla ja samalla turvattomilla pataanialueilla. Siksi IEC ei välttämättä suostu niiden sulkemiseen.
Onkin epäiltävissä, että ensimmäisestä kierroksesta on tosiaan opittu: vilpistä ei pidä jäädä kiinni. Ei kannata esimerkiksi laittaa tuhatta identtistä vaalilippua uurnaan ja vielä jättää ne taittamatta. Ei kannata merkitä saman ehdokkaan saaneen jonkin äänestysalueen kaikilta vaalipaikoilta tasan sata ääntä. Ei kannata hylätä kaikkia vastustajan ääniä, vaan jättää näön vuoksi vaikkapa pari jäljelle.
Sääliksi käy niitä henkensä kaupalla uurnille meneviä afgaaneja, jotka uskovat toteuttavansa suurta demokratian kutsumusta. Tosin suurin osa taivaltanee uurnille kyläpäällikön käskystä ja äänestänee kyläpäällikön määräämää ehdokasta.
uutiskirje 
