Kesällä merkitsemättä jääneillä vasoilla on keltaisen lappu kaulassaan. Poromiehet ovat tarkkailleet tokkaa parisen päivää ja kirjanneet ylös, mitä emää kukin vasa seuraa. Erotuksessa niiden korviin vuolaistaan korvamerkit. Jos korvaan nipsautetaan metallinpala, ”piltta”, se tietää teuraaksi menoa.
Tarkoitus on ajaa porot kerralla syöttöaitaan ja siitä edelleen vähän kerrallaan kirnuun, jossa varsinainen erotus tehdään.
Porojen tömistessä kohti sydän hakkaa hurjasti ja tekisi mieli pinkaista karkuun. Poroisännän esimerkistä nostamme koko ketjussa kätemme sivuille ja sihisemme. Se tepsii. Porot käännähtävät ja pinkaisevat oikeaan suuntaan. Paksut saappaat lipsuvat, kun juoksemme porot karsinaan. Homma pitää tehdä pariin otteeseen.
Syöttöaidasta poromiehet ottavat ensiksi kiinni hirvaat merkintää varteen. Sen jälkeen ne päästetään vapaiksi. Aidassa ne saattaisivat talloa heikompiaan.
Kunnon talvet tarpeen
Loppukesän hyvä sienisato näkyy vasoissa. Ne ovat hyvässä lihassa. Valtaosa vuosittain markkinoille tulevasta liki 2,5 miljoonasta poronlihakilosta on vasaa.
Talveksi eloon jätetään osa vasoista ja vaatimet, jotka ovat poikineet ja joiden hampaat ovat kunnossa. Huonohampainen ei talvesta selviä.
Poroisäntä Veikko Heiskarin mukaan pahinta on, jos maa menee jäähän. Silloin poro ei pysty kaivamaan jäkälää ja liikkuminen on hankalaa.
– Talviruokinta on aloitettava heti, jos maa menee jäähän. Moni aloittaa ruokinnan varmuuden vuoksi aikaisin, jotta porot eivät mene liian kauaksi kairaan, hän selostaa.
Paliskuntain yhdistyksessä seurataan paitsi poro- ja petokantaa, myös lumirajaa. Parasta on, kun maa menee routaan ja sen päälle sataa lunta.
– Pahinta olisi, mikäli maa jäätyisi. Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos muokkaa talvet sellaisiksi, että välillä maa sulaa ja välillä jäätyy, toiminnanjohtaja Pertti Viik kertoo.
Nuoremmat luopuvat poronpidosta
Poikajärven paliskunnassa vajaa kymmenen saa koko elantonsa poronhoidosta, koko poronhoitoalueella 800 perhettä. Useimmat hakevat lisäelantoa muualta.
Heiskari viljelee perunaa ja heinää, vaimolla on luomutila. Heiskari kuuluu nuorempiin poroisäntiin.
Poronomistajien määrä on vähentynyt ja keski-ikä noussut, kun nuoremmat ovat luopuneet poroistaan vanhempiensa hyväksi. Viik kertoo, että vanhojen isäntien on vaikea luopua elämäntavasta ja toisaalta eläkettäkään ei ole juuri kertynyt. Porotaloudelle suunta ei tiedä hyvää.
Sarvesta kiinni ja maahan
Syöttöaitauksessa ajetaan taas erää sisään. Kun kirnuun sujahtaa liian monta poroa, ajo puretaan ja otetaan uusiksi.
Vieraiden paliskuntien tarkkailijat ovat mukana seuraamassa, että kaikki menee oikein. Jos vieras poro on eksynyt mukaan, se erotetaan tokasta ja viedään omiensa joukkoon.
Poromies katsoo hetken, nappaa täysikokoista eläintä sarvesta, kääntää sen kyljelleen ja katsoo hampaista, onko siitä eläjäksi. Eläinlääkäri Tarja Nikula rokottaa eloporoihin eli henkiin jätettäviin loislääkkeen.
Poromies huutaa kirnun ylisillä olevalle kirjurille eläimen sukupuolen ja omistajan.
– Tappoporo, kuuluu toisaalla tuomio.
Täältä tappoporot kulkevat maastoon merkittyä ”ränniä” pitkin lähimmälle osuusteurastamolle. Kaikki otetaan talteen, paitsi poron viimeinen hengähdys.
– Senkin voisi pullottaa ja myydä japanilaisille, Heiskari tuumailee.
uutiskirje 
