Kun varsin korkeasti koulutettu nuorimies päätyy Helsinkiin taksikuskiksi voiko muuta odottaakaan kuin kirjaa aiheesta?
Tuukka Sandströmi n Taksipuhetta on läpileikkaus helsinkiläisten sielunmaailmaan, eikä tätä kuvaa ole turhaan siloteltu. Tosin ei kirjailija pyri antamaan itsestäänkään mitenkään siloista ja herttaista kuvaa. Sandström ei kuitenkaan pyri provosoimaan lukijaansa vaan tapahtumat kerrotaan varsin lakoniseen sävyyn.
Taksipuhetta herättää lukijassaan sukupuoleen katsomatta taatusti sekä huvittuneisuutta, että ärtyneisyyttä. Etenkin humalassa ihmiset antavat todellisen luontonsa näkyä, eikä tuo näky ole sieltä kauneimmasta päästä. Rasistit, pissikset, kertakäyttö julkkikset, hipelöijät ja ehdottelijat antavat parastaan, tai sitten pahintaan. Eikä helppoa ole goottienkaan kanssa. He kun tuntuvat haluavan maksavan vaikka ylihintaa, kunhan tilille jää tasan kuusisataakuusikymmentäkuusi euroa.
Tarvitsemme pro-taksikuskiliikkeen suojelemaan kuskeja.
Sandströmin kirjan perusteella voisikin päätellä, että seuraavaksi tarvitsemme pro-taksikuskiliikkeen suojelemaan kuskeja ääliömäisesti käyttäytyviltä asiakkailta. Taksipuhetta on kirja, jonka lukee mieluiten ahmien ja yhdeltä istumalta. Jos hyvin käy löytyy samaistumiskokemuksia enemmän kuskista kuin asiakkaista.
Kaiken örvellyksen, rääviyden ja sähellyksen jälkeen Sandström käärii kauniilla viimeisellä tarinallaan Taksipuhetta pakettiin, josta jää hyvä lukijalle hyvä mieli.
Tuukka Sandström: Taksipuhetta. Idiootti 2009. 169 sivua.
uutiskirje 
