Sopivasti vuoden 2009 lopulla ilmestyi käännöskokoelma anarkistifilosofi Pjotr Kropotkinin (1842–1921) tekstejä. Sopivasti siksi, että koko viime syksy muisteltiin reaalisosialismin romahdusta Itä-Euroopassa. Vallankumousmies Kropotkin ennusti sosialistisen vallankumouksen tuhon jo sen alkumetreillä. Ja vielä enemmän:
”Jos nykyinen tilanne jatkuu, itse käsite ´sosialismi´ muuttuu kirosanaksi”, Kropotkin kirjoitti Leninille maaliskuussa 1920.
Lenin ei vastannut yhteenkään Kropotkinin kirjeeseen, vaan kutsui tätä vanhaksi rähjäksi, joka ei ymmärrä politiikasta mitään.
Rancière poh-tii mitä kon-sensuksesta eli politiikan lopettamisesta seuraa.
Leninin sosialismia ja leninismiä ei enää ole. Pjotr Kropotkinin kirjoitukset sen sijaan ovat saaneet kaikupohjaa kapitalismin uusimmasta kriisistä.
Kapinahenki (Savukeidas) on Juha Kulmalan suomentama ja taustoittama teos. Pääosa aiemmista Kropotkin-suomennoksista ilmestyi aivan 1900-luvun alussa ja tuoreinkin, Anarkistin muistelmat, jo 1973.
Siperian ja salpausselän tutkija
Pjotr Kropotkin oli henkilönäkin kiinnostava hahmo, taustaltaan aatelinen ammattisotilas, jolle tie olisi ollut avoinna tsaarin eliittiyksiköihin asti. Hovin sijasta Kropotkin valitsi kuitenkin itäsiperialaisen Amurin Ratsastavat Kasakat.
Siperian eristyneiden kansojen omaehtoinen yhteistyöhön ja tasa-arvoisuuteen perustuva elämäntapa teki Kropotkiniin vaikutuksen. Siperia opetti, että keskinäisin sopimuksin ja paikallisin toimintamenetelmin ihmiset saavat paljon enemmän aikaan kuin mitkään valtion toimenpiteet.
Suomessa Kropotkin tutki jääkauden jälkiä ja esitti teorian Salpausselän synnystä. Suomen talonpoikien raadantaa ja kurjuutta seurattuaan hän valitsi akateemisen tien sijasta kurjuudessa elävän kansan enemmistön valistamisen. Pariisin kommuuni 1871 toimi myös innoittajana.
Tehtaat työläisten hallintaan
Marxilaiseen sosialismiin Kropotkin teki tiukan pesäeron. Hän vaati antamaan maan suoraan sen viljelijöille, samoin tehtaat ja rautatiet suoraan työläisten hallintaan. Valtiojohtoista sosialismia hän piti suurimpana uhkana kansan vapaudelle. Hän ennusti siitä kaikkien aikojen hirvittävintä, hyödyttömintä ja tuhoisinta järjestelmää.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kropotkin syytti bolsevikkien diktatuurin halvaannuttaneen kaiken sosiaalisen toimeliaisuuden.
Eräässä kirjoituksessaan Kropotkin totesi anarkismin nousseen samasta protestista kuin sosialismi yleensäkin. Mutta sosialistit pysähtyivät hänen mielestään puolitiehen, kun yksityisestä pääomasta oli päästy eroon. Vallan ytimeen he eivät halunneet kadota. Tämän ytimen muodostivat Kropotkinin mukaan hallitus, vallan keskittäminen, lait ja tuomioistuin, jotka olivat olemassa pääasiassa vallanpitäjien ja pääoman suojaksi.
Kirjeessään Läntisen Euroopan työläisille huhtikuussa 1919 Kropotkin katsoi, että neuvostojen maassa juuri neuvostot olivat menettäneet merkityksensä ja se merkitsi taantumista uuden yhteiskunnan rakentamisesta. Hallituksesta tulee kauhistuttavan virkakoneiston pystyttävä riesa, hän ennakoi.
Kropotkinille vallankumouksen vaatima uudistustyö tarkoitti vapaaehtoisten yhteistyötä, jolla tartutaan erilaisiin ongelmiin paikallistasolla.
”Ilman paikallisten voimien osallistumista, ilman viljelijöiden ja työläisten omaa keskinäistä järjestäytymistä on mahdotonta rakentaa uutta elämää”, Kropotkin ilmaisi oman näkemyksensä vallankumouksesta Leninille.
Pjotr Kropotkin: Kapinahenki – Kirjoituksia anarkismista. Suomentanut ja toimittanut Juha Kulmala. Savukeidas 2009. 352 sivua.
uutiskirje 
