Kyseessä on Fiikka Forsmanin ja Terhi Suorlahden kirjoittaman Säröjä -musiikkinäytelmän kantaesitys.
Tiedenaisen urasta haaveileva Ellan, Albert Edelfeltin vaimo ja kirjailija Aino Kallas eivät todellisuudessa koskaan kohdanneet. Lahden esityksessä heidän kovin erilaisia tarinoitaan kuitenkin kuljetetaan rinnakkain. Lisävalaistusta heihin tuodaan vielä sisäisillä minillä. Rouvia Kallasta ja Edelfeltiä on siis kumpaistakin näyttämöllä kaksin kappalein.
– Emme kerro naisten kronologista elämäntarinaa vaan tutkimme naisen toteutumista Edelfeltien ja Kallasten taiteilijaliittojen kautta. Henkilöiden kohtalothan ovat hyvin erilaiset. Ellan jää Edelfeltin varjoon eikä löydä sisäistä ääntään, kun taas Aino raivaa kaiken keskeltä oman tiensä, Terhi Suorlahti kertoo.
Käsikirjoituksen takaa löytyvät Anna Kortelaisen teos Levoton nainen ja Aino Kallaksen päiväkirjat. Esitys on Lahden kaupunginteatterin ja Kuriton Companyn yhteistyöhanke. Kuriton Company on vuonna 2005 perustettu helsinkiläinen vapaan teatterikentän musiikkiteatteriensemble.
Sisäisesti naisilla yhä samat kysymykset
Suorlahden ja Forsmanin ensimmäinen yhteinen Kuriton-projekti vuodelta 2006 oli Helposti särkyvää ja se käsitteli Tennessee Williamsin kohtaloa. Taitelijan tie jäi tuolloin tekijöitä kaihertamaan, ja erityisesti naistaitelijuus.
– Levottamasta naisesta poimimme Ellanin, jolle sitten piti draamallisista syistä löytyä vastinpari. Aino Kallaksen päiväkirjoista löytyi se kirjailijaäiti ja -vaimo, toteutunut nainen, Suorlahti muistelee näytelmän syntyhistoriaa.
Hysteria pääsee mukaan esitykseen Ellanin sairastumisen kautta. Mutta Suorlahti lupaa, että hysteria on teemana mukana laajemminkin. Esitys piipahtaa jopa Pariisissa professori Jean-Martin Charcot´n hypnoosiklinikalla.
Vaikka nyt eletään paljon tasa-arvoisemmassa ajassa kuin näytelmässä, sen teemat ovat Suorlahden mukaan ajankohtaisia nykynaisellekin.
– Sisäisesti naiset näyttäisivät kamppailevan yhä samojen kysymysten kanssa, hän sanoo. Eli miten toteuttaa omaa itseään avioliiton, lasten, kotitöiden ja muiden paineiden alla.
Mutta politiikkaa ja naisasiaa esitys ei Suorlahden mukaan ole.
– Kyse on enemmänkin kokemuksellisuudesta, ei feminististä agitaatiota.
Hysteria linkki nykypäivään
Anna Kortelaisen Albert Edelfelt -tutkimuksista syntyneet teokset Levoton nainen ja Virginie! ovat poikineet monta näytelmää.
Jälkimmäisestä Heidi Köngäs on ohjannut tv-elokuvan ja hysteriaan pureutuva Levoton nainen on synnyttänyt jo kolme esitystä. Merja Talvelan ohjaama Kohtauksia toteutettiin Lapinlahden sairaalassa ammattinäyttelijöiden voimin. Maria Ruostepuro on tehnyt kirjan innoittamana nykytanssiteoksen. Lahdessa kantaesitettävä Säröjä on kolmas.
Harvoin tutkimuksen tie näyttämölle on näin vahva.
Anna Kortelainen on ilmiöstä hyvin onnellinen.
– Kirjaa tehdessäni minua kiehtoi se, että runsas sata vuotta sitten oli Suomessakin suuria lavatähtiä ja diivoja, joiden ympärillä on varsinainen nationalistinen kultti – esimerkiksi Ida Ahlberg – ja sitten kuitenkin heitäkin hysterisoitiin.
Tosi lahjakas ja vaikuttava nainen näyttämöllä onkin hysteerikko.
– Niin uhkaava oli tällainen esillä oleva nainen!
Vaikka sairausluokituksena hysteriaa ei enää ole, naisten lyömäaseena se Kortelaisen mukaan toimii yhä hyvin.
– Olemme esimerkiksi tietoisia siitä, että vihaa ei kannata näyttää.
Jos mies lyö vihoissaan nyrkkiä pöytään, saatetaan sanoa, että hänessä on johtaja-ainesta. Naisen vihan ilmentymästä ei Kortelaisen mukaan saamaa johtopäätöstä tehdä, vaan todetaan naisen olevan hysteerinen. Tai sitten kyse on jostain hormonaalisesta.
Lääketiede on edistynyt valtavasti. Asenteet laahaavat vielä 1800-luvulla.
– Tästä todisteena on vaikkapa vanhustenhoito, jossa on samoja kammottavia rakenteita ja epäinhimillisiä kuvioita kuin oli aikanaan Salpêtrièren sairaalassa Pariisissa. Meillä on keskuudessamme potilaita, joiden kohdalla ihmisoikeudet eivät toteudu, Kortelainen sanoo.
lehti 