Suomen Pankki arvioi kansantuotteen kasvavan tänä vuonna 1,6 prosenttia ja ensi vuonna hieman enemmän. Keskuspankki on korjannut ennustettaan myönteisemmäksi viime syksystä, mutta monilta osin se on pessimistisempi kuin muiden talousennustajien viime aikoina julkistamat arviot.
Vaikka maailmantalous onkin virkoamassa, Suomen vienti jää pääjohtaja Erkki Liikasen mukaan jälkeen markkinoiden kehityksestä. Keskuspankki arvioi viennin kasvavan tänä ja ensi vuonna vain kolme prosenttia. Tuonti kasvaa enemmän ja Suomen vaihtotase kääntyy pitkästä aikaa alijäämäiseksi eli Suomi alkaa kansantaloutena velkaantua ulkomaille.
Työttömyyden arvioidaan pysyvän yhdeksän prosentin tuntumassa sekä tänä että ensi vuonna. Yksityinen kulutus kääntyy viime vuoden pudotuksen jälkeen prosentin parin kasvuun. Yksityisten investointien uskotaan alkavan kasvaa reippaammin vasta ensi vuodesta eteenpäin.
Kolme vaihtoehtoa
Keskuspankin mukaan talouspolitiikassa eletään kriittistä aikaa. Liikasen mukaan talouskasvu hiipuu, jos talouskasvun pohjaa ei vahvisteta, hintakilpailukykyä ylläpidetä ja julkisen talouden kestävyyttä turvata. Hän piirsi kolme vaihtoehtoista kehityskuvaa Suomen tulevaisuudesta.
Hiipuvan Suomen kehitystrendi on edessä, jos työurat eivät pitene nykyisestä, julkisten peruspalvelujen tuottavuus ei kohene, palkanmuodostuksessa ei oteta huomioon kilpailutilannetta ja julkisen talouden velkaantuminen jatkuu. Hiipuvassa Suomessa talouden kasvu-ura erkanee entistä kauemmas aiemmasta.
Sinnittelevä Suomi vakauttaa julkisen talouden veronkorotuksin ja menoleikkauksin, mutta mitään rakenneuudistuksia ei tehdä. Työurien pidentäminen jää tavoitteesta ja palkat kehittyvät kilpailijamaiden tahtiin, mutta kilpailukykymenetyksiä ei saada takaisin. Tällöin talous kasvaisi varovaisesti, mutta taantuman menetykset jäisivät pysyviksi.
Uudistuvassa Suomessa menetykset kyetään kuromaan umpeen pidentämällä työuria ja turvaamalla riittävä kilpailu eri markkinoilla. Julkinen talous saadaan kestävälle pohjalle nostamalla peruspalvelujen tuottavuutta. Hintakilpailukykyä ylläpidetään yhteisellä palkka-ankkurilla ja joustavuutta tuovalla paikallisella sopimisella.