Suomi siirtyy kesäaikaan muun Euroopan unionin mukana lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kelloja siirretään tunti eteenpäin 28. maaliskuuta aamuyöllä kello 3.00.
Normaaliaikaan palataan sunnuntaina 31. lokakuuta, jolloin kellon viisareita käännetään tunti taaksepäin.
Lisää valoisaa aikaa
Suomessa on noudatettu kesä- ja normaaliaikaa vuodesta 1981. Normaaliaika, eli niin sanottu talviaika on auringon mukaan mitattu normaaliaika ja kesäaika ihmisen kehittämä poikkeus tähän.
Kesäaikajärjestelyn tarkoituksena on saada kesän ajan valo vastaamaan paremmin aktiivisia valveillaolotunteja ja työskentelyaikoja kouluissa ja työpaikoilla. Illat ovat näin valoisampia.
Kesäaikaa perustellaan usein myös energiansäästötoimenpiteenä, koska sen avulla saavutettava käytettävissä olevan auringonvalo voisi säästää sähkövalaisun tarvetta. Tutkimustulokset asiasta ovat kuitenkin ristiriitaisia.
Kellon siirtämisen haittana taas pidetään sitä, että ihmisten biologiset kellot voivat mennä sekaisin pitkäksikin aikaa. Se voi lisätä muun muassa liikenneonnettomuusriskiä.
Ensimmäistä kertaa kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916.
Yhdysvalloissa kyllä, Islannissa ei
Kesäaika on yleisimmin käytössä alueilla, missä päivänvalon määrä vaihtelee eri vuodenaikoina huomattavasti. EU:n lisäksi kesäaika on käytössä muiden muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, joissa kuitenkin alueiden välisiä eroja. Myös alkamis- ja loppumispäivät vaihtelevat.
Myös esimerkiksi Venäjä, Chile, Brasilia ja Turkki siirtyvät kesäaikaan. Islanti, Kiina ja Intia taas eivät siihen siirry.