Kirja osuu otolliseen saumaan. Parhaillaan valmistaudutaan tekemään päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta ja odotetaan, tehdäänkö lähiaikoina päätöksiä puunjalostusteollisuuden tuotannon supistuksista, mm. Stora Enson Varkauden tehtaiden osalta.
Monet pohtivat itsekseen, oliko päättyvä talvi Suomessa viimeinen näin luminen elinaikanamme.
Kirjan lukeminen auttoi pohtimaan uusista näkökulmista synnyinseudullani vireillä olevaa mittavaa Vehoniemenharjun tekopohjavedenottamohanketta. Sen avulla on tarkoitus tuottaa Roineen vedestä tulevaisuudessa juomavettä Tampereen seudun noin 300 000 asukkaalle.
Vaikka kaikki kirjoittajat ovatkin yliopistoissa työskenteleviä, useimmat tohtori- ja professoritason henkilöitä, sisältö avautuu kertalukemalla sellaisillekin, jotka eivät ole opiskelleet päivääkään yliopistossa.
Kirja soveltuu myös käsikirjaksi sekä oppikirjaksi useisiin oppiaineisiin ja oppilaitoksiin. Siitä on hyötyä myös ay-liikkeessä ja kunnallisina luottamushenkilöinä toimiville.
Suunnitelma B jäi tekemättä
Varkaudessa on viime aikoina tullut ilmi, että kaupungin piirissä ei ole aikaisemmin ollut vaihtoehtoista suunnitelmaa siltä varalta, että paikkakunnan suurimman yksityisen työnantajan toiminta loppuisi kokonaan. Kun viime vuoden alkusyksyllä julkisuudessa nousi esille se vaihtoehto tai kauhuskenaario, että Stora Enson Varkauden tehtaiden toiminta saattaa loppua kokonaan, myös kaupungin taholla ryhdyttiin ripeästi toimenpiteisiin.
Useimmat artikkelit ovat kielellisesti selkeitä. Käsiteltäviä asioita hahmotellaan konkreettisten esimerkkitapausten ja kehityskulkujen avulla.
Legitimiteetti tarkoittaa suomeksi oikeudellisessa mielessä sunnilleen jonkin asian hyväksyttävyyttä ja/tai oikeutusta. Kirjassa pohditaan varsin monelta kantilta ja ilahduttavan kriittisesti sitä, mitä legitimiteetti tarkoittaa luonnon varojen omistuksen, hallinnan ja käytön osalta.
Kirjoittajat tarjoavat myös uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja uusia käsitteitä niiden ymmärtämiseksi, kuteen ekosysteemipalvelujen käsitteen.
Veronalennuksesta ei ollutkaan apua
Useissa artikkeleissa nousee esille myös se, että perinteisen metsäteollisuuden osuus Suomen kokonaisviennistä on 1990-luvulta lähtien selvästi vähentynyt, kuten myös sen tarjoamien työpaikkojen määrä.
Esille tulee havainnollisesti myös, miten monin eri tavoin valtiovalta on Suomessa vuosikymmenien saatossa jo tukenut metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä.
Yksi erikoisimmista tukimuodoista viime vuosina on metsänomistajille tarjottu mittava määräaikainen verohelpotus puunmyyntituloista. Verohuojennuksella ei ole ollut toivottua vaikutusta puunmyyntihalukkuuteen. Se lisää osaltaan vaatimuksia alentaa pääomatulojen verotusta, vaikka sitä pitäisi kiristää.
Selväksi tulee myös, että haavoittuvimpia ovat paikkakunnat, joilla yksi suuri metsäteollisuusyritys on tärkein työnantaja, jos yritys joutuu pahoihin vaikeuksiin tai jopa lopettaa kokonaan toimintansa.
Työpaikkoja syntyy myös suojelualueille
Ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko kuvaa mielenkiintoisella tavalla Lieksan seudun ja sen metsäteollisuuden kehitystä viime vuosikymmeninä artikkelissaan Luonnonkäytön muutos paikallisena legitimiteettihaasteena.
Rohkaisevaa on, että Lieksan seudulla useat sellaiset luonnonsuojeluhankkeet, kuten Koli ja Ruunaankoskien alue, joita kunta ja monet muutkin aikoinaan tiukasti vastustivat, tarjoavat nyt myös merkittävän määrän työpaikkoja. Samanaikaisesti perinteisen metsäteollisuuden tarjoamat työpaikat ovat vähentyneet. Samankaltainen kehitys on mahdollista myös monilla muilla perinteisillä puunjalostuspaikkakunnilla.
Varkaudessa käynnistyy lähiaikoina mittava tehokkaiden ja ympäristöystävällisten akkujen tuotanto. Ajallisesti hyvään saumaan osuva hanke työllistää merkittävän määrän ihmisiä.
Varkaudessa on satsattu mittavan bioenergian tuotannon käynnistämiseen. Tyhjilleen jääneessä tehdashallissa kasvatetaan jo nyt sampia, joita myös jatkojalostetaan.
Tällaisia hankkeita tarvittaisiin kuitenkin kymmenittäin, jotta niillä voitaisiin korvata suuren paperi- ja sellutehtaan mahdollisen lakkautuksen myötä katoavat työpaikat.
Ei enää pelkkää puunkasvatusta
Jacob Donner-Amnellin ja Teijo Rytterin artikkeli Metsäsektorin legitimiteetti murroksessa on yksi kirjan parhaista. Donner-Amnell on – yhtenä harvoista suomalaisista tutkijoista – paneutunut aihepiiriin määrätietoisesti jo 1980-luvulta lähtien.
”Miksi metsäpolitiikassa painottuu puuntuotannon edistäminen ja teollisuuden puunsaannin varmistaminen, vaikka teollisuuden puunkäyttö vähenee ja muun metsänkäytön kysyntä näyttäisi kasvavan? Miksi metsänomistajat eivät saa hoitaa metsiään omien tavoitteidensa mukaisesti eivätkä saa tähän apua julkisrahoitteisilta metsätalouden organisaatioilta?” Donner-Amnell ja Rytteri kysyvät artikkelissaan.
Kai T. Kokon ja Leila Suvantolan artikkeli Luonnon monimuotoisuus, tuomioistuimet ja legitimoiva kommunikaatio lukeutuu myös kirjan parhaisiin.
Siinä selvitetään mielenkiintoisella tavalla, miten tuomioistuimet ovat viime vuosina perustelleet oikeudellisesti ja kielellisesti ympäristökiistoja koskeneita ratkaisujaan.
Kirjoittajat arvioivat, että tuomioistuinten ratkaisujen perustelujen merkitys muuttuu jatkossa entistä tärkeämmäksi.
Ilmaston muutoksen haasteisiin vastaamisen ohella luonnonvarojen riittävyys ja niiden hallinta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla ovat tulevien vuosikymmenien tärkeimpiä haasteita.
Uraani halkeaa…
Suomessa aiotaan ryhtyä tuottamaan mittava määrä uraania muun kaivostoiminnan oheistuotteena. Ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat viime vuosina kiinnostuneet myös sellaisista suomalaisista uraaniesiintymistä, joiden hyödyntämistä ei aikaisemmin ole pidetty kannattavana.
Nämä ovat esimerkkejä uudentyyppisistä luonnonvarojen hallinnan legitimiteettiongelmista.
Uraanivaltauksia tehtäessä ja kaivoshankkeita suunniteltaessa paikallisten ihmisten mielipiteille ei ole annettu kovin suurta painoarvoa.
Liian kallista vientiteollisuutta?
Samanaikaisesti, kun sähkön kulutus on Suomessa vähentynyt jopa ennätystahtia, ja suuria sähkönkäyttäjiä, kuten paperitehtaita, on poistunut lopullisesti pelistä, vaaditaan luvan antamista samanaikaisesti jopa kolmen uuden ydinvoimalan rakentamiseen.
Miljardiluokan investoinnilla rakennetun ydinvoimalan tuottama sähkö ei lukeudu järkevimpiin vientituotteisiin Suomen kaltaisessa maassa.
Uusien ydinvoimaloiden rakentamistarvetta perustellaan julkisuudessa myös sillä, että puunjalostusteollisuus saattaa tehdä uusia investointeja Suomeen lähivuosina.
Joidenkin tällä hetkellä Suomessa vielä toimivien yksiköiden lakkauttaminen tai siirtäminen matalapalkkamaihin on paljon todennäköisempi vaihtoehto.
Pertti Rannikko & Tapio Määttä (toim.): Luonnonvarojen hallinnan legitimiteetti.
Vastapaino 2010. 295 sivua.
uutiskirje 