Liljendalissa toimiva ”päihdeongelmaisten mekka”, Syväpuro-yhteisö on tarjonnut tuettua asumispalvelua kaukana houkutuksista vuodesta 1982. Nyt yhteisön jatko on katkolla, koska se karsiutui Helsingin kaupungin ostopalvelujen kilpailutuksessa.
Sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö Mari Aalto Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta vahvistaa, että vastuuhenkilön koulutuksen puute vaikutti Syväpuron karsiutumiseen päihdeongelmaisten asumispalvelujen kilpailuttamisessa. Hinnan puolesta Syväpuro olisi pärjännyt.
Sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1999 saanut Mauri Poikeljärvi on vetänyt Syväpuroa kolmisenkymmentä vuotta vailla tutkintoja.
Työkokemus ei siis painanut mitään?
– Ei tässä tilanteessa. Toki tunnemme hänet vuosikymmenten varrelta ja tiedämme Syväpuron hyvät puolet. Mutta kun pitää saada yhteismitalliset kriteerit eri palvelujen tuottajille, meidän täytyy katsoa kokonaisuutta, Aalto muotoilee.
Kilpailutuksessa karsiutui Syväpuron lisäksi myös muun muassa Länsi-Pakilassa sijaitseva naisille tarkoitettu Liisankoti.
Aalto korostaa, että kaupunki ei ole kokonaan lopettanut näiden hoitokotien käyttöä. Vanhat asukkaat jatkavat, ja uusiakin asutetaan, jos sopimuskumppaneina olevista hoitokodeista ei löydy paikkaa tai niissä ei voida tarjota asiakkaan tarvitsemaa palvelua.
Viikkolehden vappunumeron Syväpuro-reportaasissa Mauri Poikeljärvi sanoo sosiaalipolitiikan olevan menossa amerikkalaiseen suuntaan. Ruuan ja vaatteiden jakelu sallitaan, mutta pitkäaikaisempi hoitotyö luokitellaan bisnekseksi. Koko reportaasi vain Viikkolehdessä.