”Nem, nem, soha” – Ei, ei, ei koskaan, kaikuivat vastalauseet Budapestissa 90 vuotta sitten, kun tiedot Trianonin palatsissa 4.6.1920 allekirjoitetusta ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksesta saapuivat Unkariin.
Tunnus elää edelleen. Trianon oli nöyryyttävä kokemus: Itävalta-Unkari oli hävinnyt ja hajonnut, maan tapahtumia oli sekoittanut Bela Kunin johtama neuvostotasavalta, Romanian joukot olivat edenneet Budapestiin. Ja nyt lopulta monikansallinen Unkarin kuningaskunta eli Pyhän Tapanin kruununmaat jaettiin osiin liitettäviksi uusiin kansallisvaltioihin tai niiden osiksi.
Pohjoisista vuori- ja teollisuusalueista eli Felvidekista, Ylämaasta tuli osa Tshekkoslovakiaa. Slovakian ja Unkarin raja määriteltiin nyt ensi kertaa. Alueen koillisosa siirtyi myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen osaksi Neuvosto-Ukrainaa.
Idän alueita ja etenkin Transilvania liitettiin Romaniaan. Etelässä Delvidekistä ja Banaatin osasta syntyi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta, myöhemmin Jugoslavia, jonka osavaltiot ovat nykyisin jälleen itsenäisiä. Myös Itävalta sai vanhan Unkarin osia.
Kaksi kolmasosaa
alueesta irrotettiin
325 000 neliökilometrin alueesta uuden Unkarin alueeksi jäi vain pyöreästi 93 000 neliökilometriä. Vuoden 1910 väestönlaskun mukaan alueella asui kaikkiaan 20 886 500 asukasta ja uuteen Unkariin heitä jäi 7 615 000.
Unkarin kohtaloita punnitessa kannattaa välttää yksioikoisia päätelmiä. Esimerkiksi lause, että Unkari menetti Trianonissa valtaosan alueestaan ja asukkaistaan, saattaa jäädä epätarkaksi.
Ensinnäkin naapurivaltiot erottavat historioissaan selkeästi nykyisen Unkarin (Magyarorszag, Madarsko yms) käsitteestä Unkarin kruununmaat eli Uhry, Uhersko, latinaksi Hungaria. Heidän kannaltaan siis Uhersko jaettiin, ja yhdeksi maaksi syntyi Madarsko.
Lähtötilanne oli
monikansallinen
Unkari (Uhersko) ei koskaan ollut vain unkarilaisten maa. Vuoden 1910 asukasmäärästä alle puolet ilmoitti äidinkielekseen unkari. Sitä paitsi silloisen tiukan pakkounkarilaistamisen oloissa oli edullista ilmoittautua ”unkarilaiseksi”.
Trianonin rajoja epäilemättä vedettiin ennen kaikkea sodan voittajavaltioiden strategisten etujen mukaisesti. Samalla oli pakko sopeutua tilanteeseen, jossa mitään selkeää kielirajaa ei ollut. Kummallekin puolen rajaa pyrittiin jättämään samansuuruiset ”vähemmistöt”. On eri asia, että Unkari varsin nopeasti unkarilaisti oman alueensa vieraskieliset.
Toisen maailmansodan jälkeen Pariisin rauhansopimuksissa 1947 Unkari natsi-Saksan liittolaisena joutui palauttamaan valloittamansa alueet. Trianon vahvistettiin uudelleen.
uutiskirje 
