Kirjailija Satu Koskimies kertoi Kajaanin runoviikolla torstaina romaaninsa Hurmion tyttäret syntyvaiheista. Romaanin päähenkilöinä ovat runoilijat Elina Vaara ja Katri Vala, jotka vaikuttivat näkyvästi Tulenkantajissa 1920-luvulla.
Koskimies on suomalaisen runouden asiantuntija. Hän toimitti yli 30 vuotta yhdessä Juha Virkkusen kanssa Ylen runo-ohjelmaa Tämän runon haluaisin kuulla. Hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa sekä yhdessä Katariina Eskolan kanssa tutkielman 50-luvun tytöistä ja päiväkirjoista.
Koskimies sanoi halunneensa tutkia Hurmion tyttäret –romaanissaan, miten ihmisestä kasvaa runoilija, miten runosta tulee elämässä valtava, elämän täyttävä voima. Mukana kuvassa ovat myös Tulenkantajien Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Yrjö Jylhä ja Mika Waltari.
Vienolasta Otalammella
– Olavi Paavolaisen kotona Kivennavan Vienolassa loppiaisena 1925 järjestetyt Nuoren Voiman talvipäivien jatkobileet olivat varsinainen lähtölaukaus Tulenkantajien toiminnalle, joka päättyi Kalevalan päivänä 1930 Vihdin Otalammella vietettyihin juhliin. Elina Vaara ja Katri Vala tutustuivat toisiinsa seuraamalla Nuoren Voiman palstoilta toistensa runoja. Heidän kirjeenvaihdon kautta ujuttauduin heidän nahkoihinsa, Koskimies kertoi.
Katri Valasta tuli heti esikoiskokoelmansa myötä tähti suomalaisen runouden taivaalle. Elina Vaara ei uudistanut runomittaa Valan tavoin, ja tämä aiheutti ystävättärien kesken kilpailutilanteen.
Kun Vaara alkoi seurustella kirjailija-kriitikko Lauri Viljasen kanssa, Vaara syytti Viljasta puolueellisuudesta, koska Viljanen ei Vaaran mielestä ymmärtänyt Katri Valan neroutta enempää kuin naisen sielunelämääkään.
Kukat Paavolaisen intohimona
Mika Waltari totesi, että se, joka ei ole ollut 1920-luvulla nuori, ei tiedä mitä elämä on. Koskimiehen mukaan 20-luvulla Tulenkantajat ihailivat modernia tekniikkaa, elivät runoelämää konehurmiossa. Tulenkantajat julistivat, että elämä ja taide on pyhää ja me palvomme sitä.
– Trooppiset kuvat ja rakkauden elämykset korostuivat. Vauhti, alastomuuskultti ja autojen kiiltävä pinta olivat Paavolaisen ylistyksen kohteena. Runot puhkeavat korvissa ihaniksi valheiksi, kirjoitti Elina Vaara.
Yrjö Jylhä halusi nähdä rakkaudessa verta. Jylhän vaimo tartutti mieheensä kupan.
Koskimies kertoi, että Olavi Paavolaisesta oli ihanaa kirjoittaa ja Paavolaisen elämän suhteen on vielä monta kiveä kääntämättä.
– Paavolaisesta pitäisi kirjoittaa kunnon elämäkerta. Hänen poikansa on vielä elossa ja hän suojelee isänsä muistoa. Paavolaisen ainutlaatuinen omalaatuisuus pitäisi tuoda esiin. Paavolainen totesi kerran, että kukat ovat hänen ainoa todellinen intohimonsa.
– Viiden vuoden hurmion jälkeen kaikki Tulenkantajat lähtivät omille teilleen. Vuonna 1932 Paavolainen teki tilinpäätöksensä tulenkantajien ajasta teoksessaan Suursiivous.
– Elina Vaara oli naimissa neljä kertaa. Hän oli rakkauteen sairastunut, herkkä tunteidensa mukaan elävä nainen. Omien sanojensa mukaan ensimmäisen aviomiehensä Lauri Viljasen jälkeen miehet menivät kerta kerralta huonompaan suuntaan.
uutiskirje 