Kotimaisia maahanmuuttajaromaaneja odotellessa Anja Snellmanin Parvekejumalat haastaa aihepiiriin: Tällaista se voisi olla.
Snellman kirjoittaa teini-ikäisestä somalialaisperheen tytöstä, joka asuu Helsingin lähiössä. Anis ei sopeudu islamilaiseen elämään yhtä hyvin kuin veljet ja siskot.
Tavallaan hän sopeutuu: sopeutuu kaksoiselämään, vaikka kiinni jäämisen pelko seuraa aina mukana. Anis osaa huijata vanhempia, vaihtaa vaatteita kellarissa, piilottaa huulikiiltoja, keksiä selityksiä aivan samoin kuin veljet, jotka katsovat pornoleffoja, pelaavat pelejä ja vehnästelevät maallisten suomalaistyttöjen kanssa.
Ero on siinä, että poikien rikkeet painetaan villaisella, tyttöä rankaistaan ankarasti, jos jää kiinni sääntöjen rikkomisesta.
Snellman on tunnettu rohkeista kirjoistaan. Nytkin hän tarttuu paljon puhuttuun aiheeseen, josta ei Suomessa ole romaaneja kirjoitettu. Snellman ei sääli maahanmuuttajia eikä kantaväestöä. Hän näkee paljon epämiellyttäviä asioita jo somalialaisen perheen arjessa, mutta rankimmin hän panee lukijansa pohtimaan tyttöjen ympärileikkausta maalaamatta siitä kuitenkaan suoranaisesti sietämättömiä kuvia. Jälkeenpäin vain on pakko miettiä, että näinkö Helsingissäkin eletään.
Snellman kirjoittaa maahanmuuttajatytön tarinan rinnalla suomalaisesta nuoresta naisesta, joka kääntyy muslimiksi.
Kirjailija panee lukijan pohtimaan, mikä meni pieleen ja kuka on oikeassa. Hän maalaa kuvan Suomesta, jossa maahanmuuttajat pelkäävät maallistunutta arkea ja kantaväestö jättää lapsensa kasvamaan yksin.
Näinkö uskonnon varjoon piilotetaan ahdistusta ja pelkoa?
Anja Snellman: Parvekejumalat. Otava 2010. 216 sivua.
uutiskirje 
