Viimeinen sana
Yksi parhaita asioita kesällä tapahtui arkipäivisin kello 13.55. Silloin Radio Suomessa Antti Litja luki Tuomas Kyrön tarinan, jossa oli taas niin pahoittanut mielensä.
Nyt jo päättyneessä sarjassa kaikki oli kerrankin oikein. Jäärähahmon mielipiteet, asenteet ja vastenmielisyys nykyajan ilmiöitä kohtaan olivat juuri niin kuin se on.
Kaikesta olennaisesta mielensäpahoittaja ei kuitenkaan osannut valittaa. Ehkä hän ei tiedä, eläkkeellä kun on, että on olemassa sellainenkin ilmiö kuin ”festarit”, joiden turhuudessa parhaassa työiässä olevat ihmiset vetelehtivät keskellä kesää, vaikka mustikat ovat kypsiä ja koko muukin metsän vilja on juuri valmistumassa.
Ei ihminen tarvitse mökämusiikkia yhdessä 20 000 muun humalaisen teinin kanssa, vaan päinvastoin hiljaisuutta ja rauhaa. Siinä saattaa syntyä joku ajatuskin, jos se ylipäänsä on mahdollista nuorison aivot mädättävien kaupallisten tv-kanavien tehtyä työnsä.
Ja missä sitä hiljaisuutta on paremmin kuin kypsältä kesältä tuoksuvassa marjametsässä? Myönnetään. Kuvallisten ja äänellisten ärsykkeiden tulvasta poistuminen voi aluksi tuntua pelottavalta. Kuulee oman itsensä, sydämenlyönnit ja hengityksen. Jos iPodien huudattaminen ei ole vielä tuhonnut kuuloa.
Väitän, että suuri osa perisuomalaisista taidoista katoaa 50 vuoden kuluessa, jos niitä ei oteta peruskoulun opetusohjelmaan. Siksi pakollinen marjanpoiminta on vain yksi asia, joka tarvitaan parhaillaan uudistettavana olevaan opetusohjelmaan. Se, mitä sinne ei tarvita, on lisää pakollista ruotsin kielen opetusta.
Esimerkiksi saunavihta. Osataanko tässä maassa kohta enää taittaa ja sitoa saunavihtaa? Pystyvätkö kalpeat kaupunkilaisvanhemmat siirtämään ikiaikaisen taidon seuraavalle sukupolvelle? Tai ainakaan nykynuoret sitä seuraavalle? Ja sitomisella tarkoitan sitomista koivuvitsaksella, ei millään narulla eikä kumilenkeillä.
Matonpesu perinteisillä menetelmillä harjalla ja mäntysaippualla saattaa selvitä paremmin hengissä, koska sitä harjoitetaan jopa Helsingin keskustassa, mutta taitoa olisi silti syytä harjoitella esimerkiksi viidennellä luokalla.
Erityistä huolta on kannettava tanssilavakulttuurista. Ymmärtävätkö klubien kasvatit, että naiset seisovat toisella seinustalla ja miehet toisella? Ja että miehet hakevat paitsi, jos on erikseen määrätty naistenhaku.
Kuolleiden kaukomaiden kuninkaitten elämäkertojen sijaan Suomen koulujen opetusohjelmaan tarvitaan kurssi suomalaisista sankareista. Heitä ovat ennen kaikkea Tapio Rautavaara, Reino Helismaa, Toivo Kärki ja Esa Pakarinen. Nälkää lapsena nähneestä Rautavaarastakin tuli olympiavoittaja tärkeimmässä lajissa keihäänheitossa ja koko nelikko toi viihteellään lohtua ryskätyössä raatavalle kansalle saaden palkaksi kriitikkojen haukut.
Tässä on ehkä kiireellisin, joskaan ei täydellinen lista asioista, jotka on pelastettava ennen sukupuuttoon kuolemistaan.
Meillä perikonservatiiveilla on niin monta syytä pahoittaa mielemme. Kiitos Tuomas Kyrö, että nostit laajaan julkisuuteen edes osan niistä.
uutiskirje 