Pintaa syvemmältä
Tällaisia mallitehtaita tällä hikipajojen luvatulla alalla kolmannessa maailmassa tuskin on muita. Vahinko vain että se ei sijaitse naapurivaltiossa Haitissa, jossa sitä olisi tarvittu vielä enemmän.
Tehdasta kaavailtiin alun perin Haitiin, mutta suunnitelmasta luovuttiin, koska yhteiskunnan perusrakenteet olivat liian surkeat. Tämä tapahtui viime vuonna, ennen suurta maanjäristystä joka teki perusrakenteista vieläkin paljon surkeampia. Kun maanjäristyksestä tuli kuluneeksi puoli vuotta jouduttiin toteamaan, että tuhoja on ehditty korjata vain vähän ja ulkomaailma on pettänyt avustuslupauksiaan.
Alta Gracian (eli ’taivaallisen armon’) tehdas toimittaa collegepaitoja ja T-paitoja Yhdysvaltain yliopistoihin. Yliopistojen ja oppilaskuntien edustajat ovat pitkään toivoneet reilun työn periaatteella valmistettuja paitoja ja paitoja valmistava yritys, Knights Apparel, on jo joitakin vuosia yhteistyössä 186 yliopiston muodostaman Workers Rights Consortiumin kanssa, pyrkinyt teettämään paitoja kohtuullisten työolojen tehtaissa ympäri maailmaa. Knights on käyttänyt 30 tehdasta eri maanosissa ja pystynyt vaihtelevasti vaikuttamaan niiden työoloihin. Vuonna 2005 yhtiön toimitusjohtaja Joseph Bozich keskusteli konsortion johtajan Scott Novan kanssa erään filippiiniläisen tehtaan ongelmista, jolloin Bozichille syntyi ajatus mallitehtaan rakentamisesta. Nova kannusti ajatusta. Useimmissa kolmannen maailman vaatetehtaissa maksetaan minimipalkkoja, joilla on vaikea elättää perheitä. Kun Alta Graciassa maksetaan 2,83 dollaria tunnilta, minimipalkka on Bangladeshissa 15 senttiä tunnilta, Dominikaanisessa tasavallassa ja monessa Kiinan kaupungissa 85 senttiä.
Tavanomaisen talouslogiikan mukaan Alta Gracian palkkakustannuksilla tuotanto ei kannata. Siellä valmistetut paidat tulevatkin olemaan tavanomaisia paitoja kalliimpia, mutta ero ei kuitenkaan tule olemaan tolkuttoman suuri, sillä sekä Knights että paitoja myyvät yliopistokirjakauppojen ketjut ottavat normaalia pienemmän osuuden hinnoista itselleen ja solidaarisuusliikkeet sekä yliopistot tukevat hanketta eri tavoin. Mainoskampanjoissa käytetään Alta Gracian työntekijöiden kuvia ja iskulausetta ”Ostoksesi muuttaa elämämme”. Bozich sanoo New York Timesille uskovansa, että on mahdollista tehdä samaan aikaan hyvää työtä ja hyvää kauppaa. Toisaalta hän kertoo, että hänen vakava sairastumisensa joitakin vuosia sitten sai hänet ajattelemaan, että elämän tärkein tavoite tuskin on rahan hankkiminen.
Voisikin kuvitella, että yliopistoista löytyisi sen verran tietoista porukkaa, että tällainen solidaarinen kuluttaminen voi vaikuttaa. Jos homma onnistuu, se voi kannustaa uusiin vastaaviin projekteihin.
Toisaalta kunnon palkkojen maksaminen ja työntekijöiden huomioon ottaminen muulla tavoin parantaa myös tuottavuutta. Tehtaaseen hankittiin esimerkiksi niin hienot ergonomiset työtuolit, että monet ompelijat luulivat että ne olivat johtajia varten. Kun samoissa tiloissa aikaisemmin toiminut korealainen yritys irtisanoi 20 ammattiyhdistystä vaatinutta työntekijää, nyt ammattiyhdistystä perustaneet aktivistit kiittävät uutta yritystä maasta taivaaseen ja vakuuttavat tekevänsä kaikkensa, jotta se menestyisi ja kasvaisi.
Haiti olisi tarvinnut tällaista mallitehdasta vielä enemmän, mutta oli varmaan hankkeelle onnekasta, että yritys ei kuitenkaan sijoittunut sinne. Infrastruktuuri, joka ennen oli kurja, on nyt maanjäristyksen jälkeen melkein olematon. Puolessa vuodessa ei ole tapahtunut paljoakaan, suuri osa raunioista on raivaamatta ja niissä on edelleenkin ruumiita.
Haitilaiset kansalaisaktivistit ovat painottaneet, että maanjäristys, niin paha kuin olikin, voisi toimia myös uuden kehityksen alkuna. Vanhaa Haitia ei pidä rakentaa uudestaan, vaan on rakennettava uusi yhteiskunta. Tuntuu kuitenkin siltä, että uuden rakentamiseen ei ole valmiutta, ei maan sisällä, eikä sen ulkopuolella.
Jälleenrakennusta ohjaamaan on perustettu komissio, jonka puheenjohtajina toimivat USA:n ex-presidentti Bill Clinton ja Haitin pääministeri Jean-Max Bellerive. Maan parlamentilta on viety valtaa tälle komissiolle, mutta se ei tunnu käyttävän sitä. Komission kokoontui ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan kokoukseen kesäkuussa ja Clintonin sanotaan osoittaneen suurempaa kiinnostusta jalkapallon MM-turnaukseen kuin Haitin tilanteeseen.
Komissio, jossa on haitilaisia ja ulkomaisia jäseniä, ei pysty tekemään paljoakaan ilman haitilaisen hallintokoneiston laatimia kehityssuunnitelmia, ja tämä koneisto tuntuu olevan lamaantunut. Presidentti René Preval ei ole juuri näkynyt julkisuudessa ja hänen sanotaan keskittyneen melkein yksinomaan kansallispalatsin eteen majoittuneen yhdentoista tuhannen ihmisen siirtoon kauemmaksi, toistaiseksi ilman tuloksia. Heille on kaavailtu uutta tilaa, mutta ensin pitää selvittää maanomistusoloja ja paljon muutakin.
Yksityiskohtien sijasta presidentin toivottaisin keskittyvän suurempiin asioihin, tai sitten siirtyvän syrjään. Monet toivoisivatkin entisen presidentin Jean-Bertrand Aristiden palaavan, mutta Yhdysvallat myötävaikutti aikoinaan hänen syrjäyttämiseen, ja hän on ilmeisesti edelleenkin liian radikaali USA:lle. Viime viikolla pääkaupungissa Port-au-Princessä slummien asukkaat osoittivat mieltä Prevalia vastaan, Aristiden puolesta.
Ainoa tapa käynnistää kestävä kehitys Haitissa on mobilisoida haitilaisia, mutta ulkovallat ja maan oma pieni eliitti pelkäävät tätä – ensimmäinen orjavallankumous yli 200 vuotta sitten kummittelee edelleenkin mielissä. Reilun työn vaatetehtaitakaan ei haluta kilpailemaan hikipajojen kanssa.
uutiskirje 
