Pintaa syvemmältä
Kenraalikunta on Turkissa väkivahva, siihen kuuluu 365-367 kenraalia ja amiraalia, yksi jokaiselle vuoden päivälle. Ei siis ihme, että joka vuosi on pidettävä, pääministerin johdolla, kokous sopimaan ylennyksistä, siirroista ja eroista. Tämän vuoden vajaan viikon kestänyttä kokousta on yleisesti pidetty käänteentekevänä: siviilipuoli on ensimmäistä kertaa pistänyt hanttiin ja estänyt pari nimitystä sotavoimien korkeimpiin virkoihin.
Turkista on hyvin voitu puhua kenraalien valtiona. ”Valtioilla on armeija, mutta Turkin armeijalla on valtio”, on ollut tapana sanoa. Turkin puolustusvoimissa on miljoona miestä.
Kenraalien ote vallasta on vähitellen herpoamassa, on jo aikakin. Heidän keskeinen asemansa periytyy Turkin valtion perustajasta Mustafa Kemalista, myöhemmin Atatürkiksi eli turkkilaisten isäksi nimetystä upseerista, jonka nimeen suuri osa maan eliitistä vieläkin vannoo. Siviilivaltaan on suhtauduttu syvästi epäillen ja aina silloin tällöin on otettu valta asevoimien haltuun, tai ainakin vaihdettu hallitusta, viimeksi vuonna 1997.
AKP-puolueen noustua valtaan vuonna 2002 syntyi kaappaussuunnitelmia kuin sieniä sateella, mutta aika on muuttunut ja kaikki korkeatkaan upseerit eivät hyväksy kaappauksia, vaan suunnitelmia on vuodatettu julkisuuteen, usein nuoren ja tuoreen Taraf-lehden kautta. (Tämä lehti ansaitsisi tukun sananvapausmitaleita, enkä Nobelin rauhanpalkinnonkin.)
Näistä hankkeista on tammikuussa paljastunut Moukari-niminen suunnitelma vaikuttavin. Pääesikunnan mukaan kyseessä on aineisto eräänlaista ”kirjoituspöytä-sotaharjoitusta” varten – sitä ei siis ollut koskaan tarkoitus toteuttaa. On vaikeata kuvitella, että näin paljon työtä olisi tehty vain yhtä seminaariviikonloppua varten. CD- ja DVD-levyille koottu aineisto käsittää 5 000 liuskaa, siinä nimetään tarkasti, ketkä toteuttavat suunnitelman eri osia ja siinä nimetään myös esimerkiksi pidätettävät toimittajat. Eri keinoin, muun muassa pommittamalla Istanbulin Fatih- ja Beyazit-moskeijoita perjantairukouksen aikaan, oli tarkoitus saattaa yhteiskunta sellaiseen tilaan, että armeijalla olisi peruste ottaa AKP-hallitukselta valta.
Syyte on nyt nostettu salaliitosta yhteensä 196 puolustusvoimien jäsentä vastaan, osa heistä on jo jäänyt eläkkeelle ja heihin kuuluvat muun muassa ilmavoimien ja laivaston silloiset komentajat. Istanbulin 10. korkeampi rikostuomioistuin antoi heinäkuussa pidätysmääräykset 102:lle epäillylle henkilölle. Pääesikunta keräsi heidät kuitenkin kolmeen turvapaikkaan ja ainoastaan yksi jäi kiinni jätettyään kasarmin mennäkseen nostamaan rahaa läheisestä automaatista, jolloin valpas poliisi tunnisti hänet. Myöhemmin Istanbulin 11. korkeampi rikostuomioistuin peruutti nämä pidätysmääräykset. Turkin oikeuslaitos on arvaamaton.
Pidätysmääräyksillä oli kuitenkin virkansa. Puolustusvoimia koskevan säännöstön mukaan syytteessä olevaa upseeria ei voi ylentää. Pääesikunnassa noudatetaan tarkkaa uraennustetta ja tällaisista säännöistä ei piitata. Taas kerran on näytetty, että kaappaussuunnitelmien teko edelleenkin mielletään kuuluvaksi korkeimpien upseerien toimenkuvaan. Vuosina 2002-2006 toimi pääesikunnan päällikkönä Hilmi Özkök, ja jälkeenpäin on ilmennyt, että hän esti useat kaappaussuunnitelmat, joita hänen alaisinaan toimivat aselajien komentajat puuhasivat. Hänen seuraajansa eivät ole olleet yhtä lojaaleja demokratialle.
Pääministeri Recep Tayyip Erdogan piti kuitenkin, presidentti Abdullah Gülin tukemana, pintansa eikä hyväksynyt Moukari-suunnitelman osallisuudesta syytettyjen yhdentoista kenraalin ylentämistä. Tämän ohella hän esti Hasan Igsizin nimittämistä maavoimien komentajaksi. Häntä syytetään erään toimintasuunnitelman teetättämisestä, joka johti 42:n nettisivun perustamiseen, joissa mustamaalattiin hallituspuoluetta, islamia, ”taantumusvoimia”, ”fundamentalismia”, armenialaisia, kurdeja ja niin edelleen. Yhteydet puolustusvoimiin salattiin tarkoin ja osallistuneet upseerit maksoivat perustuskulut omilla luottokorteillaan.
Toisaalta ensimmäisen (ja tärkeimmän) armeijan komentajaksi nimitettiin Erdan Ceylanoglu, joka on tunnettu siitä että hän vuonna 1997 komensi panssarivaunut kaduille tehostamaan vaatimusta hallituksen eroamisesta. Ceylanoglun tilalle koulutus- ja doktriinilaitoksen komentajaksi nimitettiin kolmannen armeijan komentaja, vielä pahamaineisempi Saldiray Berk, joka on syytettynä osallisuudesta Ergenekon-salaliittoon ja joka on tuonut kantansa julki kerran panssarivaunuja kaduille lähettämällä ja kerran taistelukoneita ujelluttamalla tuomioistuimen yläpuolella, jossa käsiteltiin hänelle epämieluista juttua.
Berkin siirto koulutusta ja doktriininkehitystä johtamaan tuntuu sotivan kaikkia siviilivallan demokraattisia pyrkimyksiä vastaan, vaikka nyt sanotaan, että hän on poissa operatiivisista tehtävistä. Joka tapauksessa on selvää, että tämän vuoden nimityskokous ei päättynyt hallituksen voittoon, vaan tasapeliin. Jonkinlaiseksi käännekohdaksi se kuitenkin voi muodostua, jos upseerit tajuavat että vehkeily valtiovaltaa vastaan voi jarruttaa urakehitystä.
Myös puolustusvoimien taloudellisesta vallasta keskustellaan Turkissa. Parlamentti haluaa vaikuttaa puolustusbudjettiin ja saattaa armeijan talousyhtymää OYAK valvontaansa. OYAK on Turkin laajin eläkerahasto ja maan kolmanneksi laajin teollisuusryhmittymä, joka toimii teräs-, auto- ja sementtiteollisuuden aloilla, kaupassa sekä kuljetus-, vakuutus- ja pankkialoilla, ilman minkäänlaista ulkopuolista valvontaa.
Vastaava köydenveto on nyt edessä oikeuslaitoksen kohdalla. Siellä on samantyyppinen järjestelmä voimassa, joka antaa tuomareiden ja syyttävien korkeimmalle neuvostolle (HSYK) hyvin suuren nimitysvallan . Toissapäivänä oikeusministeriö kuitenkin ilmoitti, ettei se ainakaan kokonaan hyväksy neuvoston uusinta ehdotusta, joka olisi merkinnyt Ergenekon- ja muiden kaappausoikeudenkäyntien syyttäjien vaihtamista armeijalle myötämielisempiin. Jännitys siis jatkuu Turkissa.
uutiskirje 
