Solidaarisuuden elokuu 1980 on puolalaisille tärkeä historiallinen tapahtuma. Tuolloin Gdanskin lakot muuttivat Eurooppaa ehkä enemmän kuin Puolaa. Neuvostoliitto romahti ja Solidaarisuuden lakkojohtajasta Lech Walesasta tuli paavi Johannes Paavali II:n ohella maailman tunnetuin puolalainen.
Siitä, loiko Solidaarisuus pohjaa paremmalle tulevaisuudelle Puolassa, väitellään ja riidellään jatkuvasti.
”Suurin osa jäänyt työttömäksi”
Gdyniassa järjestettiin sunnuntaina kongressi ”30 vuotta Puolan Solidaarisuutta”. Nykyinen Solidaarisuus, jossa on 685 000 jäsentä, on oikeistokonservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen linjoilla.
Lech Walesa ei enää edes osallistu Solidaarisuuden juhlallisuuksiin, koska hänen mielestään kyseessä on eri järjestö kuin se, jota hän johti 30 vuotta sitten. Walesan Solidaarisuus oli 10 miljoonan ihmisen kansanliike. Nykyinen on puoluepolitisoitunut ammattijärjestö.
Solidaarisuuden puheenjohtaja Janusz Sniadek antaa hyvin murheellisen kuvan Puolan todellisuudesta. Sitä värittää selvästi PiS:n populismi, jota tarjoaa presidenttiveljensä kuolemasta katkeroitunut puheenjohtaja Jaroslaw Kaczynski.
Kun konferenssiin kutsuttu pääministeri Donald Tusk pohti, miksi kymmenen miljoonan Solidaarisuus on kutistunut alle kymmenesosaan, puheenjohtaja Sniadek vastasi kyyniseen tyyliinsä, että suuri osa näistä kymmenestä miljoonasta on jäänyt työttömäksi.
Kiista 30 vuoden takaisista tapahtumista
Puolan uutta presidenttiä Bronislaw Komorowskia ei Solidaarisuuden väkikään juuri arvostellut. Olihan tärkeää, että presidentti oli saapunut paikalle.
Komorowski puhui Szczecinin telakkateollisuuden lopettamisesta, mutta ei saanut Solidaarisuuden joukkoja hyökkäykseen, vaikka telakkateollisuuden alamäki Puolassa vaatisikin selvitystä. Komorowski sanoi, että Solidaarisuuden ihmisten on oltava kärjessä työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa, mutta ei politikoinnissa.
Hyvin luultavasti Kaczynski antaa lähiaikoina Solidaarisuuden väelle ohjeita siitä, miten presidenttiin pitää suhtautua. Kaczynskin poliittisessa alamäessä Solidaarisuus on edelleen tärkeä voima, jota hän käyttää häikäilemättä hyväkseen.
Gdyniassa Kaczynski esitti omia – luultavasti tietoisesti valheellisia – epäilyksiään siitä, miten Solidaarisuuden sopimus lakkojen lopettamisesta 30 vuotta sitten syntyi. Kaczynskin mukaan Varsovasta lakkolaisten avuksi saapuneet neuvonantajat, jotka olivat työläisten puolustuskomitean (KOR) jäseniä, eivät todellisuudessa esittäneet lakkolaisten etujen mukaisia vaatimuksia vaan pyrkivät kompromissiin sataman johtajien kanssa.
Kongressissa paikalla ollut Solidaarisuuden entinen neuvonantaja ja Puolan ensimmäisen ei-kommunistisen Tadeusz Mazowieckin johtaman hallituksen neuvonantaja Janusz Kuczynski hämmästyi Kaczynskin väitteistä ja selitti myöhemmin, että neuvonantajat saapuivat Gdanskiin oman henkensä kaupalla puolustamaan työläisiä. Hänen mielestään ei olisi ollut mitään järkeä, että he olisivat asettuneet työnantajan puolelle.
Raitiovaununkuljettaja hiljensi yleisön
Kaczynski sai kokousväen suurimmat suosionosoitukset. Hänet pysäytti kuitenkin yksi 30 vuotta sitten solmitun sopimuksen allekirjoittajista, Henryka Krzywonos joka voimakkaalla ja samalla äidillisellä äänellään jyrisi, että hän ei salli vanhojen Solidaarisuuden legendojen loukkaamista.
Krzywonos sanoi tajuavansa, että veljen kuolema on masentanut Kaczynskia ja ottaa osaa tämän murheeseen, mutta ei hyväksy valehtelua. Krzywonosin esiintyminen sai Kaczynskin tukijat hymyilemään hämillisesti.
Kaikki konferenssissa paikalla olleet tunsivat Krzywonoszin, joka oli elokuun lakkojen avainhenkilö. Nuorena raitiovaununkuljettajana hän pysäytti 15. elokuuta 1980 raitiovaunun Gdanskissa ja kehotti ihmisiä jatkamaan jalan. Tämä oli merkki Gdanskin liikennelaitoksen työntekijöille aloittaa lakko. Yhdessä Anna Walentynowicin kanssa hän pysäytti Gdanskissa ihmisiä, jotka yrittivät lähteä pois lakon tieltä.
Kun pääministeri Donald Tuskille vihellettiin konferenssissa, Krzywonos muistutti viheltelijöitä, että ennen poliittista uraansa Tusk oli yksi heistä Gdanskin työläisistä.
Myös Tusk piti tuttavallisena sitä, että työläiset viheltävät hänelle, ”vanhalle kaverilleen”.
Solidaarisuus ei huoli valtiota järjestäjäksi
Tiistaina aamulla Solidaarisuuden kongressin jatkuessa Puolan senaatin puhemies Bogdan Borusewicz ja entinen presidentti Walesa vetosivat, että Solidaarisuuden sijasta valtio järjestäisi seuraavan Elokuu 80 -vuosijuhlan.
Telakkatyöläiset hylkäsivät vetoomuksen ja syyttivät sen allekirjoittajia pettureiksi. Myös PiS:n poliitikot vastustavat valtiollisten Solidaarisuus-juhlallisuuksien järjestämistä.
Herrojen kekkerit eivät sovi kansantribuuneille.
uutiskirje 