Mihail Durnenkovin Sekunda on tutkielma yhteiskunnan lieveilmiöistä. Näytelmä on sekä yhtenäinen että irrallinen tarina kohtaloista hyvinvoinnin tuolla puolen. Yhteiskuntakritiikillään ravisteleva näytelmä ei kuitenkaan alennu osoittelemaan tai alleviivaamaan vaan tyytyy kertomiseen. Viktor Drevitskin ohjaus ei aliarvioi yleisöä, vaan jokaiselle katsojalle suodaan mahdollisuus omaan tulkintaan.
Sekunda tarttuu suuriin aiheisiin. Näytelmän arkipäivää ovat päihdeongelmat ja niiden mukanaan tuomat varkaudet, väkivalta sekä vanhemmuuden tuska, jotka kääriytyvät tiukasti näytelmän ytimen ympärille. Pohdinta ihmisarvosta, vanhemmuuden olemuksesta ja maailman raaistumisesta kasvattaa Sekundasta laajan kokonaisuuden.
Rosoista
Sekunda on rosoisen totta, mutta sopii miettiä herättääkö se todella ajattelemaan vai pukeeko ongelmat vain helposti tunnistettaviin vaatteisiin.
Näytelmän traagisuus sisältää paljon koomisia piirteitä. Tämä takaa sen, että sisällöltään painava näytelmä ei käy liian raskaaksi katsoa.
Sekunda on kuin näytelmä näytelmän sisällä. Eppu Salmisen esittämä Filipp toimii kertomuksen selkärankana ja käsikirjoittajana. Salminen saa roolinsa näyttämään helpolta, ikään kuin kyse ei olisi roolista lainkaan, vaan näyttämöllä todellakin on Filipp.
Toisen vahvan roolin tekee Matti Olavi Ranin. Tai itse asiassa useammankin vahvan roolin. Miellyttävintä seurattavaa ovatkin Salmisen ja Raninin yhteiskohtaukset.
Calle Alm esittää narkkareiden ja väliinputoajien roolit hyvin todenmakuisesti, mutta artikulaatiosta on välillä vaikea saada selvää.
Muuten tasapainoista esitystä rikkovat Sanna Majurin esittämät hahmot, jotka tuntuvat lähinnä päälle liimatuilta. Jos kyseessä on tehokeino, toimii se tuskastuttavan voimakkaasti etäännyttävään suuntaan.
Eija Vilppaan ja Hannele Laurin väliset kohtaukset, joissa kohtaa kaksi äitiä ajatuksineen ja pelkoineen, avaavat Sekundan myös päihdeongelmien takaiseen maailmaan.
Karheaa
Alisha Davidowin lavastus on karhea ja yksinkertainen, mutta varsin toimiva. Lavastus luo ympärilleen puitteet niin suurkaupungin laitakujana kuin yksityisasuntonakin. Projisoinneilla on merkitystä niin tarinan etenemisen kuin selkeyttämisenkin suhteen.
Suurta osaa näyttelevät myös valot, Nanni Vapaavuoren valosuunnittelu paljastaa ja peittää tarinan vaatimusten mukaan. Valot täydentävät lavastusta ja tuovat tapahtumat vielä lähemmäksi katsojaa.
Helsingin Kaupunginteatterin Sekunda ei missään nimessä ole sekundaa, joskaan ei mikään kevyt iltapalakaan. Parhaiten se toimii nautittuna avoimen mielen ja aktiivisen aivotoiminnan kanssa.
Helsingin Kaupunginteatteri, Studio Elsa. Mihail Durnenkov: Sekunda. Suom.: Teemu Kaskinen. Ohjaus: Viktor Drevitski. Rooleissa mm.: Eppu Salminen, Hannele Lauri, Matti Olavi Ranin, Sanna Majuri, Eija Vilpas, Calle Alm.
uutiskirje 
