Tansanialainen parlamentaarikko Anna Abdallah, 70, puhuu rauhallisesti ja innostuu nopeasti. Hän pohtii kysymyksiä ja katsoo vastapuolta ystävällisesti silmiin. Häntä ei ole kovettanut työskentely Tansanian parlamentissa, bungessa, eivätkä useat ministerinpostit.
– Kun olin nuori, tytöt saattoivat parhaimmillaankin opiskella sihteereiksi, opettajiksi tai sairaanhoitajiksi. Silloin koko maassa oli vain kolme tytöille tarkoitettua lukiota. Nykyään Tansaniassa on huippupäteviä naisia niin lääkäreinä kuin juristeinakin.
– En ole tehnyt päivääkään sairaanhoitajan töitä, Abdallah naurahtaa ja kuvaa Yhdysvaltoihin saamaansa stipendiä onnenpotkuksi. Siellä hän opiskeli sosiologiaa ja tuli tietoiseksi siitä, että haluaisi parantaa yhteiskunnallisia oloja Tansaniassa.
Abdallah oli viime viikolla Suomessa osallistumassa Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n, kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS:n ja ulkoministeriön järjestämiin seminaareihin Demokratiaviikolla.
– Miehetkin arvostavat sentään vanhaa naista.
Tyttöjen tiskit ja poikien läksyt
Kollegat Minna Sirnö ja Anna Abdallah istuvat nokitusten punavuorelaispöydän ääressä. Sirnö on eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja.
Yhteiset intohimot löytyvät nopeasti: miten helppoa onkaan vaientaa naisen ääni politiikassa! Kuinka tärkeää on, että naiset yhdistävät voimansa ja tukevat toisiaan! Miten tukea tyttöjä koulunkäynnissä tai taistelussa raiskaajiaan vastaan!
Sirnö kiittää Abdallahia siitä, että tansanialaiset naiset ovat ottaneet miehet mukaan tasa-arvotaisteluun. Naisilla ei ole kaikkialla Tansaniassa vielä todellisia oikeuksia omistaa tai esimerkiksi periä maata.
– Tansaniassa koulusta palannut tyttö auttaa töissä kotona, kantaa veden kilometrien takaa ja tiskaa veljensäkin astiat. Poika valmistaa kotiläksyt päivänvalon aikana, tyttö yöllä, jos löytää kynttilänpätkän. Arvaahan sen sitten, kummalle opettaja tiuskii huonosta koulumenestyksestä, Abdallah tiivistää.
Aiheesta enemmän perjantaina ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
