Kansallisteatterissa kantaesityksensä saanut Globen uupuneet on nuorille suunnattu näytelmä ilmastonmuutoksesta. Saana Lavasteen ohjaama näytelmä välttyy pääosin sormen heristelyltä.
Kynttilöin ja ledein valaistu Globen uupuneet on kolmijakoinen useammallakin tasolla. Mukana on kolme näyttelijää, kolme ilmastoajatusta ja kolme ajanjaksoa.
Kynttilän valossa ja naamat valkoisiksi maalattuina esitettävä ensimmäinen osa käsittelee historiaa. Mukaan mahtuvat ihmiskunnan historian suurimmat keksinnöt ja väestönkasvun aikajänne. Toinen ja näytelmää hallitseva osa on nykyhetkeä käsittelevää herättelyä ja kolmas osa on tulevaisuusvisio, eikä kovin lohdullinen sellainen.
Ihmisvihaaja ja jäävuori
Pienellä näyttelijäseurueella on ensi-ilta oven takana ja kaikki aivan kesken. John Webster on lupautunut tekemään dokumentin nuorten ympäristöystävällisestä näytelmästä, joka käsittelee ilmastonmuutosta. Webster joutuu kuitenkin perumaan dokumentin muiden projektiensa vuoksi ja kolmen nuoren ryhmä on hajota sisäisten ristiriitojen vuoksi.
Jussi Lehtosen esittämä Nipa on ilmastoajatustensa kanssa ehdoton. Hänen pyrkimyksenä on tehdä Ihmisvihaajasta nuorille suunnattu esitys, tietysti hiilineutraali sellainen.
Tosi-TV-tähti Tracy (Nora Raikamo), haluaisi tehdä mieluummin Titanicin. Etenkin jos saa itse esittää Rosea ja laulaa tunnusmelodian. Hiilineutraalius ei nyt ole ihan niin ykkösjuttu ja onhan Titanicissakin ympäristösanoma, siinä kohdassa missä Jack sanoo Roselle ”Open your eyes”.
Maissi (Hanna Raiskinmäki) ei oikein osaa valita puoltaan tässäkään asiassa, vaan on molempien muiden vietävänä. Maissi on hahmona kuin tavallinen teini-ikäinen, joka ei vielä oikein osaa päättää mitä mieltä ihan itse olisi asioista. Lopulta hän kuitenkin ottaa vastuun itsestään ja teostaan alkaen kulkea omaa tietään.
Hauskasti ilmastonmuutoksesta
Emilia Pöyhösen ja Saana Lavasteen käsikirjoittama näytelmä on hauska, välillä aivan hillittömän hauska. Herää kuitenkin pieni kysymys siitä, paljonko kohderyhmään uppoaa tästä hauskuudesta.
Sanna Salmenkallion musiikki, joka historiaosuudessa osuu terävästi menneisiin vuosikymmeniin, ei välttämättä enää avaudu 1990-luvun lapselle.
Hieman mietityttää myös, kuinka tuttu Titanic-elokuva on. Toisaalta ainakin jokunen Titanicia katsomatonkin tiesi, mistä kohtauksesta Globen uupuneisiin lainatussa pätkässä oli kyse.
Markus Tsokkisen vähällä luodut lavasteet antavat näyttämötilaa, mutta toimivat myös hyvänä kehyksenä tarinalle. Näyttämö tosin tuntuu kutistuvan pehmeiden ja hieman himmeiden ledivalojen valaistessa. Tämä ei ole lainkaan negatiivinen ilmiö, päinvastoin Globen uupuneiden intensiivinen tunnelma on pitkälti kotoisin juuri Harri Kejosen valaistuksesta.
Näytelmässä on paljon musiikkielementtejä, jotka tekevät Globen uupuneista pehmeästi soljuvan.
Lopun tulevaisuusvisiossa on kevyen saarnaava sävy, mutta muuten näytelmä voi hyvinkin vaikuttaa nuorten tapaan ajatella ympärillään vallitsevaa todellisuutta.
Kansallisteatteri, Willensauna. Emilia Pöyhönen, Saana Lavaste: Globen uupuneet. Ohjaus: Saana Lavaste. Lavastus, puvustus: Markus Tsokkinen. Valot: Harri Kejonen. Musiikki: Sanna Salmenkallio. Rooleissa: Jussi Lehtonen, Nora Raikamo, Hanna Raiskinmäki.
uutiskirje 