Normaali 35–40-tuntinen työviikko on hapertunut reunoiltaan sekä lyhyempiin että pitempiin työaikoihin. Työaikojen muutosten takana ovat Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Päivi Keinäsen mukaan työn kysynnässä tapahtuneet muutokset.
Parikymmentä vuotta sitten työnantajat halusivat mahdollisuuksia väljempiin työaikoihin nimenomaan teollisuudessa, jotta tuotanto voitiin sopeuttaa paremmin kysynnän vaihteluihin ja kuormitushuippuihin. Tuolloin 40 prosenttia palkansaajista työskenteli teollisuudessa.
Palveluyhteiskunta vaati muutoksia
Palveluyhteiskunnan mukanaan tuomat muutokset ovat Keinäsen mukaan muuttaneet työaikoja vieläkin enemmän. Lyhyet työajat ovat tyypillisiä etenkin palvelualoilla. Tällä hetkellä jo kolme neljästä palkansaajasta työskentelee palvelualoilla.
Lisääntyneessä osa-aikatyössä tuntimäärät vaihtelevat aloittain paljonkin. Parissakymmenessä vuodessa lyhyttä (1–34 tuntia) työviikkoa tekevien osuus on lähes kaksinkertaistunut. Keskimääräistä lyhyempää työviikkoa tekevien osuus on lisääntynyt 123 000 hengellä samalla, kun palkansaajien määrä on kasvanut 93 000:lla.
Lyhyt työaika ei ole aina oma valinta. Neljännes osa-aikatyötä tekevistä tekisi mieluummin kokoaikatyötä. Tilanne on kuitenkin parempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Silloin kolmasosa palkansaajista ei saanut haluamaansa kokoaikatyötä.
Lyhyt työaika voi liittyä myös opiskeluun, lasten hoitoon, ikääntymiseen tai muuhun henkilökohtaisen elämän tilanteeseen.
Ylemmät tekevät muita pitempää päivää
Vuonna 2008 kolmella neljästä palkansaajasta oli normaali 35–40-tuntinen työviikko. Normaali työviikko oli yleisin työntekijöillä. Alemmilla toimihenkilöillä lyhyet työviikot ovat yleisempiä kuin muilla palkansaajilla.
Ylemmät toimihenkilöt poikkeavat muista palkansaajista tekemällä säännöllisesti keskimääräistä pitempää työaikaa. Syyksi tähän arvioidaan Keinäsen tutkimuksessa tietotyön lisääntyminen. Ylemmistä lähes kahdella viidestä työviikko oli yli 41 tuntia.
– Noin seitsemällä prosentilla työviikko on 45–49 tuntia ja neljällä prosentilla yli 50 tuntia, Keinänen toteaa.
Ylitöitä tehdään ilman palkkaa
Kun työt kasautuvat, aikataulut ovat tiukkoja ja asiakkaat vaativat, palkansaajat joustavat ja työpäivät venyvät pitkiksi.
Parin viime vuoden aikana ylitöiden tekeminen on lisääntynyt nopeasti. Palkaton ylityö on Keinäsen mukaan yleisempää kuin palkallinen.
– Erityisesti vuonna 2008 ylityötä tekevien määrä lisääntyi huomattavasti. Talouskasvun epävarmuuden oloissa henkilökuntaa ei haluttu lisätä, joten tarvittaessa turvauduttiin ylitöihin, Keinänen kertoo.
uutiskirje 
