Routavuosien aktivismi, 20-luvun maanalainen kommunismi ja 30-luvun lapualaisuus edustavat suomalaista terrorismia. Ne tunnetaan tarkemmin kuin samojen ajanjaksojen siviililuontoinen väkivalta, joka vaati monisatakertaisesti uhreja nostaen suomalaisen henkirikollisuuden ennätystasolle Länsi-Euroopassa.
Teemu Keskisarjan Vääpeli T:n tapaus kuvaa kuuden vähemmän tunnetun tapauksen kautta, mitä suomalainen terrorismi on pitänyt sisällään, millaisia ihmistyyppejä edustanut. Eugen Schaumania ei joukossa näy.
Ketä olivat lyseon verikoirat, kuka junassa ammuskeleva Chaplin, mitä olivat Kajaanin sijaiskuolemat ja mitä tapahtui vääpeli T:lle?
Tarinat lähenevät proosaa, ovat välillä elämää suurempia suurien aatteiden ja tavoitteiden vuoksi. Tragikoomisimpia ovat savolainen vainiolainen sosialismi, maisteri Churbergin hulluntyö sekä vääpeli T:n ehdottomuus.
Kuopiossa, Suomen Moskovassa, ilmestyneen Savon Kansan ympärille kerääntyi monenlaisia aatteen miehiä ja naisia. Piirissä kehiteltiin 1921 kommunismin alkeisopas Lutherin katkismuksen kaavaan, jonka kolmas käsky kuului: ”Muista pyhittää kaikki päivät porvarillisen yhteiskunnan rappeutumiselle.”
Pirtulla terästetyn savolaisen kommunismin hauskuuden sävyt tummuivat johtaen syksyllä 1921 Pekka Pitkäsen poliittiseen teloitukseen oletetusta ohranan kätyryydestä.
Savolainen sosialismi oli hauskuuttavaa, mutta ei välttämättä tuloksellisinta toimintaa. Venkoilun taakse kätkettiin petoksia, vilppiä ja saamattomuutta.
Jokaisessa Vääpeli T:n tapauksen kuvaamissa tarinoissa on lukuisia käänteitä, kun yllättävät sattumat muuttavat tapausten kulun päinvastaiseen suuntaan, mihin tapausten kulun suunnittelijat ja ohjaajat ovat niitä viemässä.
Vilpittömätkin tavoitteet ja päämäärät johtavat juuri päinvastaisiin seurauksiin, mihin alun perin tähdättiin. Tarinoissa ei toteudu Laotsen viisaus: On kyettävä hallitsemaan puuttumatta asioiden kulkuun.
Kuitenkin juuri nämä asioiden käsistä ryöstäytymiset tekevät Teemu Keskisarjan kuvaamasta kuudesta tarinasta historiallisia. Ne erottuvat arkirutiinien ja virkamiestoiminnan harmaasta massasta.
Totuus ei hämmennä historiaa, vaan kohottaa sen arvoa. Tämä pätee Vääpeli T:n tapauksen tarinoihin.
Keskisarja kysyy, onko suomalaisella terrorismilla historiaa lainkaan? Merkkimiehiä on surmattu vain muutama ja lentokoneet ovat pysyneet ilmassa, vaikka 70-luvulla yksi kaapattiinkin velkaantuneen liikemiehen toimesta Oulusta Helsinkiin.
Kiistanalaisen ismin tuntumassa verta on kuitenkin vuotanut.
Teemu Keskisarja: Vääpeli T:n tapaus – ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Atena 2010.
uutiskirje 