Nestor Kirchner oli vaimoineen lähellä Calafaten kaupunkia kotiseudullaan Etelä-Argentiinassa, kun hän alkoi tuntea rintakipua. Ex-valtiopäämiehelle oli jo aiemmin tänä vuonna tehty kaksi sydänvaivoihin liittyvää leikkausta.
Kirchner menehtyi keskiviikkoaamuna paikallista aikaa sairaalaan, jossa hänen vaimonsa, presidentti Cristina Fernández de Kirchner oli puolisonsa rinnalla loppuun saakka. Kirchnereillä on kaksi lasta Máximo ja Florencia. Máximo on tällä hetkellä äitinsä tukena, tytär Florencia oli tapahtumapäivänä Yhdysvalloissa, jossa opiskelee elokuva-alaa.
Kirchner toi
muutoksen maahan
Nestor Kirchner toimi Argentiinan presidenttinä vuosina 2003–2007. Hänen ansionaan oli maan nostaminen sen pahimmasta talouskriisistä, riippuvuussuhteen katkaiseminen Kansainväliseen valuuttarahastoon IMF:aan ja Latinalaisen Amerikan itsenäisen integraatioprosessin tukeminen.
Huhtikuussa Kirchner valittiin UNASUR:n (Etelä-Amerikan valtioiden unioni) ensimmäiseksi pääsihteeriksi. Liikkeellä oli myös virallisesti vahvistamattomia huhuja Kirchnerin asettumisesta uudelleen presidenttiehdokkaaksi Argentiinan seuraavissa vaaleissa.
Kirchnerit aloittivat Argentiinassa uudistusprosessin korruptoituneiden uusliberaalisten hallitusten jälkeen. Vuonna 2001 Argentiina meni käytännössä konkurssiin. Maa oli korviaan myöten veloissa IMF:lle, lähes kaikki valtionomaisuus oli yksityistetty mukaan lukien valtion öljy-yhtiöt.
Kansalaisille asetettiin rajoitus, jonka mukaan he saivat nostaa vain 250 pesoa kuussa (noin 45 euroa) pankkitileiltään, mikä lisäsi yleistä paniikkia. Maailman suurin naudanlihantuottaja ei kyennyt ruokkimaan kansalaisiaan, vaan jopa viisi prosenttia sairaaloiden hoitamista alaikäisistä kärsi aliravitsemuksesta.
Uusliberalistiset, näennäisesti demokraattiset presidentit olivat jättäneet talouspolitiikan edelleen Domingo Cavallolle, joka toimi maan keskuspankin johtajana myös verisen sotilasdiktatuurin aikana.
Kirchnerin valtaantulon jälkeen politiikan suunta viimein muuttui.
Nuoruusvuodet
peronistiliikkeissä
Kirchner opiskeli ja vietti nuoruusvuotensa La Platan yliopistokaupungissa Buenos Airesin provinssissa, jossa hän toimi aktiivisesti Juventud Peronista -järjestössä (Peronistinuoret). Joidenkin lähteiden mukaan hän olisi nuoruudessaan toiminut myös peronistisessa Montoneros-kaupunkisissiliikkeessä. Peronistinuorten myötä hän tutustui tulevaan vaimoonsa, nuoreen asianajajaan Cristina Fernandeziin.
Vuoden 1976 sotilasvallankaappauksen jälkeen useita Kirchnerin tovereita kidnapattiin ja tapettiin. Nuoripari jätti liian vaaralliseksi käyneen Buenos Airesin ja muutti eteläiseen Patagoniaan lähelle Kirchnerin synnyinseutuja, jossa molemmat harjoittivat lakimiehen ammattiaan.
Diktatuurin kaatumisen jälkeen syntyi Partido Justicialista-puolue (PJ), jossa Kirchner alkoi toimia ja haastaa vallassa ollutta korruptoitunutta presidenttiä Carlos Menemiä. Vuonna 1986 Kirchner oli PJ:n ehdokkaana Río Gallegosin kaupunginjohtajaksi voittaen vaalit. Myöhemmin hänestä tuli Santa Cruzin kaupungin kuvernööri.
Kirchner vastusti Menemin uusliberalistisia uudistuksia ja toi muun muassa vuonna 1990 julki vastustuksensa Menemin armahtaessa viimeisen sotilasjuntan johtajat.
Shokkikuuri
romahdutti elintason
Menemin jälkeen Argentiinan presidentiksi nousi opposition Alianza-puolueen Fernando de la Rúa. Vuoden 2000 lopulla maa oli kuitenkin talousromahduksen partaalla. De la Rúan hallitus otti lisää lainaa entisiä velkoja maksaakseen.
Vuoden 2001 lopussa työttömyys oli noin 20 prosenttia ja mellakat johtivat De la Rúan eroon. Häntä seurasi väliaikaishallituksia, kuusi presidenttiä kahdessa viikossa ja Eduardo Duhalden (PJ) nimitys väliaikaiseksi presidentiksi tammikuussa 2002 vuoden 2003 vaaleihin asti.
Duhalde lakkautti vuodesta 1991 lähtien keinotekoisesti voimassa olleet kiinteät valuuttakurssit (peson vaihdettavuus yhden suhteella yhteen Yhdysvaltain dollariin), jolloin peson arvo romahti ja keskiluokka menetti säästönsä talouden ajautuessa yhä syvempään kriisiin.
Argentiina oli ennen Euroopan vaurausluokkaa ja erosi muista maanosansa maista laajalla keskiluokallaan. Raju uusliberalistinen shokkipolitiikka käänsi tilanteen päälaelleen, köyhät näkivät nälkää, maalla oli 178 miljardia Yhdysvaltain dollaria velkaa, valtion varat olivat loppu ja omaisuus yksityistetty.
Talousromahduksen
jälkeisen maan johtoon
Vuoden 2003 vaaleihin lähti melko tuntematon Nestor Kirchner korostaen vasemmistolaisia teemoja. Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva kävi tukemassa häntä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kirchner päätyi talousromahduksen jälkeisen maan johtoon.
Kirchner vastusti IMF:n vaatimuksia kaupan vapauttamiseksi ollen linjassa muiden Latinalaisen Amerikan johtajien, kuten Hugo Chávezin ja Lulan kanssa, jotka ovat pyrkineet hakemaan vaihtoehtoja ns. Washingtonin konsensuksen tilalle, jota he pitävät epäonnistuneena talouskehityksen mallina alueelle.
Kirchneristä eivät pitäneet perinteiset eliittipiirit, jotka syyttivät presidenttiä populismista. Hänellä oli myös erittäin huonot välit katoliseen kirkkoon hänen erotettuaan sotilaspiispa Antonio Baseotton tämän sanottua, että aborttia kannattanut terveysministeri Ginés González García pitäisi ”heittää mereen”. Köytettynä mereen heittäminen helikopterista oli sotilashallituksen käyttämä keino ihmisten kadottamiseksi.
Buenos Aires
täyttyi surusta
Buenos Airesissa presidentinlinnan, Casa Rosadan, edessä sijaitseva Plaza de Mayo -aukio täyttyi tuhansista ihmisistä keskiviikkona. Argentiinassa suoritettiin samaan aikaan väestönlaskentaa, jonka takia ihmisten toivottiin pysyvän kodeissaan laskennan loppuun saakka.
Tämän jälkeen ihmismassat saapuivat ilmaisemaan osanottonsa ja tukensa presidentti Cristina Fernándezille. Banderollien teksteissä luki muun muassa ”Voimia Cristina, Nestor elää sydämissämme!”.
Argentiinaan julistettiin kolmen päivän suruaika. Myös ainakin Venezuela ja Brasilia julistivat suruajan. Maanosan valtiopäämiehet ovat jo varmistaneet osallistumisensa entisen kollegansa muistotilaisuuteen, mukaan lukien Paraguayn presidentti Fernando Lugo, joka on toipumassa vaikeasta syövästä
Juventud Peronistan edustaja kommentoi:
”Olemme kaikki todella järkyttyneitä. Ainoa mitä tiedän on se, että tänään meidän täytyy näyttää tukemme Cristinalle enemmän kuin koskaan. Täyttäkäämme siis kadut ja näyttäkäämme läsnäolomme!”
Toinen peronistinuori kommentoi Plaza de Mayo-aukiolta:
”Aukio on täynnä surua. Mutta yhtä täynnä se on vakaumusta.”
uutiskirje 