Tärkein syy nimettömän rahan tulvaan on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tammikuussa antama päätös, jossa se tuomitsi perustuslain takaaman sananvapauden vastaiseksi eräät lainsäädännön olennaiset rajoitukset vaalirahoitukselle.
Korkeimman oikeuden mukaan yhtiöt ja ammattiliitot saavat kustantaa rajoittamattomasti vaalimainontaa, kunhan sitä ei suunnitella suoraan yhteistyössä ehdokkaan kanssa.
Välikätenä toimivat järjestöt, jotka tunnetaan nimellä Super PAC (political action committee). Niillä on yleensä joku viaton nimi kuten Amerikkalaiset työllisyyden puolesta. Käytännössä ne kampanjoivat valitsemiensa ehdokkaiden puolesta – tai yhä useammin likaisen mainonnan keinoin heidän vastaehdokkaitaan mustamaalaten.
Näiden järjestöjen ei tarvitse julkistaa, mistä ne saavat rahansa. Ja kun ne luokitellaan voittoa tavoittelemattomiksi yhdistyksiksi, eivät ne myöskään ole verovelvollisia.
Tammikuun päätös tunnetaan Citizens Unitedin tapauksena kantajana olleen konservatiivisen ryhmän mukaan.
Suuryritykset satsaavat yleensä molempiin hevosiin ja rahoittavat suhteellisen tasapuolisesti sekä demokraatteja että republikaaneja. Eniten niitä kiinnostaakin ryhmien sisäinen kokoonpano, jota ohjataan rahoittamalla mieluisia ehdokkaita.
Ehdokkaat ovat aina vain riippuvaisempia erityisintressejä ajavista rahoittajista. Valituksi tulleet joutuvat heti aloittamaan rahan keräämisen seuraavia vaaleja varten, joten rahoittajien tyytyväisyys on lunastettava joka käänteessä.
Aiheesta enemmän perjantaina ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
