G-20 -maiden ryhmä syntyi 1990-luvun lopussa lähinnä Aasian talouskriisin jälkitunnelmissa. Siihen kuuluvat 19 suurinta taloutta maailmassa ja EU. Mukana ovat ”kehittyneistä maista” USA, Ranska, Britannia, Saksa, Japani, Italia, Kanada, Venäjä, jotka muodostavat G-8 -ryhmän, ja Australia. Latinalaisen Amerikan nousevista talouksista mukana ovat Brasilia, Argentiina ja Meksiko, Aasiasta Kiina, Intia, Indonesia, Saudi-Arabia ja Turkki sekä Afrikasta Etelä-Afrikka.
Lisäksi kokouksiin osallistuvat Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki.
Alunperin G-20 kokoontui vain kerran vuodessa ja kokouksiin osallistuivat maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien johtajat. G-8 -ryhmän kokouksia, joita oli eri kokoonpanoissa useita vuoden mittaan, pidettiin maailman talousmahtien kokoontumisena. G-8 -maat pitivät myös maiden päämiesten huippukokouksia.
Syksyllä 2008 kärjistynyt talouskriisi muutti tilanteen. USA kutsui G-20 -maiden valtionpäämiehet huippukokoukseen, koska finanssikriisin ratkomiseen eivät vanhojen talousmahtien rahkeet riittäneet. Esimerkiksi isäntämaan USA:n talous oli pitkään ollut Kiinan ja muutaman muun maan jatkuvan lainanannon varassa.
Viime vuonna G-20 -maiden johtajat kokoontuivat kaksi kertaa. Tämän vuoden toinen kokous pidetään ensi viikolla Soulissa, Etelä-Koreassa. Ensi vuodesta eteenpäin huippukokouksia on sovittu pidettävän vain kerran vuodessa.
Viime syksynä G-20 -johtajat totesivat, että tämä porukka on mukanaolijoiden ensisijainen foorumi kansainvälisessä taloudellisessa yhteistyössä. Talouskriisin hoidossa G-20 keskittyi ensin elvytys- ja rahapolitiikan koordinointiin ja sen perään toimiin, joilla lisätään rahamaailman vakautta ja sääntelyä.
G 20 -ryhmällä ei ole mitään erityistä organisaatiota tai sihteeristöä. Vuorossa oleva puheenjohtajamaa hoitaa käytännön asioita. Tänä vuonna puheenjohtajana on Etelä-Korea, ensi vuonna Ranska.
Ryhmä vie näkemyksiään läpi erilaisten kansainvälisten järjestöjen kautta ja osin myös mukana olevien maiden omin toimin.
G-20 -maiden puheilla on painoa, sillä ne edustavat noin 90 prosenttia maailman kansantuotteesta ja 80 prosenttia maailmankaupasta.