Pienten lasten arkipäivä on täynnä monenlaista musiikkia. Musiikkia kuunnellaan eri tilanteissa, leikin yhteydessä ja päivähoidossa lauletaan, ja usein musiikki kuuluu myös lapsen rauhoittamiseen ja nukuttamiseen.
Musiikkitieteen dosentti Taru Leppänen perehtyy alle kouluikäisten lasten musiikkikulttuuriin ja sen eettisiin kysymyksiin tietokirjassaan Vallatonta musiikkia – Lastenmusiikkikulttuuri 2000-luvun Suomessa (Gaudeamus 2010).
Leppänen kertoo halunneensa selvittää, millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia lapset kohtaavat musiikkikulttuurissa. Hän tarkastelee etenkin erilaisten kulttuurien sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmiöiden kuvaamista musiikkikulttuurissa.
– Lastenmusiikkikulttuuri on kulttuurien kohtaamisen paikka: lastenlauluissa matkustetaan ympäri maailmaa ja tutustutaan erilaisiin kulttuureihin, ja myös sukupuolella on lastenmusiikissa väliä.
– Suomalaisten lastenlaulujen stereotyyppiset käsitykset sukupuolista, niiden ominaisuuksista ja sukupuolten välisistä suhteista kasvattavat lapsia tietynlaiseen ymmärrykseen, Taru Leppänen huomauttaa.
– Lapsilla olisi valmiuksia kohdata ja kehittää monenlaisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Kun lastenlaulut sukupuolittavat aktiivisuuden ja passiivisuuden, yksityisen ja julkisen, sankaruuden sekä normien rikkomisen mahdollisuuden, ne rajoittavat sukupuolten mahdollisten ominaisuuksien joukon turhan kapeaksi.
uutiskirje 
