Tutkija Tyyne Hakkaraisen selvitys tamperelaisten köyhyydestä ja syrjäytymisestä on poikinut jatkotutkimuksen.
Tohtorit Irene Roivainen, Satu Ylinen ja Jari Heinonen ovat käynnistäneet kaksivaiheisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää, miten tamperelaiset palvelujärjestelmät voisi vastata niihin tarpeisiin, joita köyhien haastatteluissa nousee esille.
Köyhyys kuntatyön haasteena -tutkimus toteutetaan Tampereen yliopiston sosiaalityön laitoksella. Tutkimuksessa on mukana myös Tampereen kaupunki. Tutkijoista Roivainen (vihreät) ja Heinonen (skp) ovat myös tamperelaisia valtuutettuja.
– Haastattelututkimuksessa huono-osaisilta itseltään kysytään, mitä köyhyys on ja miten siihen voitaisiin vastata palvelujen kehittämisen kautta, Heinonen kertoi köyhyyskeskustelussa, jonka Tampereen kaupunki järjesti tiistai-iltana.
35 505 köyhää
Melko paljon tamperelaisten köyhyydestä tiedetään jo Hakkaraisen tutkimuksen perusteella.
Ensin muutama tilastoluku. Tampereella on tuoreimpien, vuoden 2008 tilastotietojen mukaan köyhiä eli pienituloisia 17,4 prosenttia väestöstä eli 35 505 ihmistä. Koko maassa köyhiä on vähemmän, 14,9 prosenttia.
Köyhyydellä tarkoitetaan viime vuosina vakiintunutta EU:n käyttämää määritelmää, jonka mukaan köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanituloista. Kyse on siis suhteellisesta köyhyydestä eli pienituloisuudesta.
Rahana 60 prosenttia tarkoittaa enintään 13 760 euron vuosituloja, mikä kuukautta kohden on siis reilun tuhat euroa.
Toimeentulotukea vuonna 2008 tamperelaisista sai 19 627 eli vain runsas puolet köyhyysrajan alapuolelle jäävistä.
Köyhyys on häpeä
Hakkaraisen viime vuonna valmistuneessa tutkimuksessa ”On ihan hyödytöntä edes yrittää mitään…” on haastateltu 42 tamperelaista, joista 11 oli asiantuntijaa, esimerkiksi lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä ja loput itse köyhiä. Tutkimuksen internetkyselyyn vastasi 69 ihmistä.
Haastatteluilla Hakkarainen selvitti subjektiivista köyhyyttä eli sitä, miten köyhät itse kokivat asian.
Tutkija kertoo, että vastauksissa tuli vahvasti esille häpeän tunne. Yleistä oli myös erottelu kunniallisten ja omaa syytään köyhien ero.
Monien oli Hakkaraisen mukaan helpompi kertoa köyhyydestään, jos siihen liittyi esimerkiksi sairaus.
– Konkreettisesti köyhyys merkitsee tinkimistä ruuasta, vaatteista ja lääkkeistä. Ilman ruokaa saatettiin olla jopa päiviä, Hakkarainen selvitti Tampereen köyhyysillassa.
Köyhyys estää usein kaupungin julkisen liikenteen käyttämisen. Tampereen ulkopuolella moni haastatelluista ei ollut käynyt vuosiin.
– Lisäksi köyhyys voi merkitä eristäytymistä sosiaalisista suhteista. Lapsilla se vaikeuttaa harrastamisia ja estää jopa pääsyn ystävien syntymäpäiväjuhlille, kun vanhemmilla ei ole varaa ostaa lahjaa lapsen mukaan.
Tampereen haastattelut vahvistivat myös sen, että köyhyys voi periytyä.
Sairaus ja köyhyys käsikädessä
Haastatteluissa tuli selvästi esiin myös se, että monilla ei ole varaa ostaa heille määrättyjä lääkkeitä.
Saman vahvistivat asiantuntijahaastattelut.
– Yksi terveyskeskuslääkäri kertoi siitä, miten potilas voi kiireellisen lääkereseptin saatuaan sanoa, että hän ostaa antibioottikuurin kahden viikon kuluttua, kun hän saa toimeentulotuen.
– Toinen lääkäri toivoi, että terveyskeskuksessa olisi sosiaalityöntekijä, koska potilaskäynnin ongelmat ovatkin usein sosiaalityön, ei lääketieteen, piiriin kuuluvia.
Köyhyys kuntatyön haasteena -jatkotutkimuksen on määrä valmistua vuoden 2011 loppuun mennessä.
uutiskirje 
