Lindholmin kautta Suodenjoki selvittää, miten työväenliikkeen läpimurto tapahtui maalaisyhteisössä 1900-luvun alussa.
Lindholmin ristiriitaisessa hahmossa on aineksia vaikka mihin. Eipä siis ihme, että piirteitä hänestä on löydettävissä myös Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian henkilöissä.
Lindholmille kävi lopulta kuten parillesadalle aatetoverillekin. Hän maksoi vakaumuksestaan hengellään vuoden 1918 sisällissodan mainingeissa.
Jo työväenlehden tilaaminen oli julkisen kiistämisen ilmaus.
Suodenjoen historian alaan kuuluva väitöskirja Kuriton suutari ja kiistämisen rajat tarkastettiin lauantaina 11. joulukuuta Tampereen yliopistossa.
Kirje alkusysäyksenä
Suutari Lindholmista tuli Suodenjoen väitöstyön päätähti hiukan yllättäen, kun hän osana laajempaa projektia ryhtyi tutkimaan maaseudun kansalaisliikehdintää. Kun mikrotutkimus käynnistyi, Suodenjoki törmäsi ensimmäisenä suutari Lindholmiin ja tämän vuonna 1909 kirjoittamaan omaelämäkerralliseen kirjeeseen.
– Se oli hieno lähde, jollaisia ei ole paljon säilynyt. Se kertoi sekä henkilön omista vaiheista että vaihtoehtoista historiaa kansalaisjärjestäytymisestä, Suodenjoki kertoo.
Urjalan työväenyhdistyksen arkistosta löytynyt kirje oli kirjoitettu Kirjaltajaliitolle, jonka puoleen suutari kääntyi taloudellisissa vaikeuksissaan.
– Kirjeen tarjoamat johtolangat paljastivat, että Lindholm oli kirjoittanut paljon muutakin, kuten paikalliskirjeitä työväenlehtiin ja dokumentteja oikeudenkäynteihin.
Suodenjoki päätti rakentaa tutkimuksensa suutarin ympärille, koska sitä kautta aukesi uutta tietoa paikallisesta työväenliikkeestä.
Herravihalle kanavat
Työväenliike saavutti Suodenjoen mukaan kannatusta maaseudulla siksi, että se pystyi tarjoamaan uusia kanavia herravihalle. Siihen asti vihaa oli purettu arkisessa vastarinnassa esimerkiksi kaskuja työnjohtajista kertoillen.
– Julkiseen haastamiseen ei väyliä juuri ollut, paitsi käräjöinti.
Työväenlehdet olivat yksi tärkeimmistä työväenliikkeen kautta avautuvista kanavista kiistää vallanpitäjien arvot ja toimintatavat.
– Jo työväenlehden tilaaminen oli julkisen kiistämisen ilmaus, Suodenjoki sanoo.
Kun protestiliike kasvoi, kiistämisen perinteiset keinot eivät enää riittäneet.
Päätöksentekopöytiin pääsy edellytti uudenlaista kykyä vuoropuheluun ja ja yhteistyöhön poliittisen vastapuolen kanssa.
Tämän muutosprosessin kuvaamisessa ristiriitoja herättänyt kyläoriginelli, kuriton Lindholm oli tutkijalle oiva apu, sillä hän koetteli kaiken aikaa rajoja sekä omien että vallanpitäjien suuntaan.
Halmeen esikuvaa ei löydy
Suodenjoelta kysytään usein, kuka Linnan hahmoista muistuttaa Lindholmia. Hän vastaa, että monessa hahmossa on suutarista piirteitä, kuten Kiviojan Vikissä.
Sen kuvan, jonka Linna antaa käsityöläisten roolista työväenliikkeessä, Suodenjoki kyseenalaistaa.
– Linnan romaanisarjan yksi keskeinen hahmo on sulavakäytöksinen räätäli Halme. Urjalan työväenliikkeestä löytyy kuitenkin vain vähäosaisempia käsityöläisiä. Halmeen tyyliset käsityöläiset toimivat kunnalliselimissä ja pysyttelivät työväenliikkeen ulkopuolella.
Myöskään torpparit eivät Suodenjoen tutkimusten mukaan olleet todellisuudessa niin näkyvästi mukana työväenliikkeessä, kuin he ovat Linnan teoksissa.
Trilogian ilmestymisestä lähtien historian tutkimus on yrittänyt kyseenalaistaa Linnan historiakuvaa – siinä onnistumatta.
– Eikä minunkaan tutkimukseni sitä merkittävästi murenna. Sitä paitsi romaani elää omaa elämäänsä.
uutiskirje 
