Pispalan kulttuuriyhdistys ja Hirvitalo saivat äskettäin vuoden Kiila-palkinnon, koska ne ovat ”avoimella toiminnallaan yhteistyössä eri järjestöjen ja ihmisten kanssa luoneet Tampereelle elävän kulttuuriyhteisön, jonka vaikutukset ulottuvat paljon Pispalaa kauemmaksi”, kuten kulttuuriyhdistys Kiila valintaansa perusteli.
Hirvitalo eli Pispalan nykytaiteen keskus avaa ovensa kahdelta iltapäivällä. Nyt siellä on meneillään kolmiulotteisen sarjakuvan näyttely Glömpx.
Kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Lipiäinen avasi Hirsitalon ovet viime tiistaina jo aamupäivällä. Pakkasyön jäljiltä talo oli melko kylmä. Mutta mitä pitemmälle Lipiäinen pääsi toiminnan kuvauksessa, sitä lämpimämmäksi tuli kuulijan mieli.
Minulle ei ole tärkeää, onko työni taidetta vai ei, vaan se, että voin käsitellä asioita muiden kanssa
Spontaania
Hirvitalo on julkinen, yhteinen ja ilmainen tila kaikille. Toiminnan sisältöä eivät määrittele yhdistyksen viralliset elimet vaan keskiviikkoinen talonkokous.
– Talonkokous tuo toimintaan jatkuvasti uutta porukkaa ja uusia kehittämisajatuksia, Lipiäinen kertoo.
Avoin päätöksenteko on hänen mukaansa sujunut hyvin jo neljä vuotta.
– Joskus tosin tulee kokouskielen kanssa ongelma, jos paikalla on paljon maahanmuuttajia, hän lisää.
Talon kokousten hyviin puoliin kuuluu Lipiäisen mukaan muun muassa se, että näin toiminta pysyy spontaanina.
– Kolmea kuukautta pidemmälle emme edes suunnittele. Toiminta on lyhytjänteistä tarkoituksella.
Ongelmiakin päätöksentekotapa tuo tullessaan. Kun uusi päättämässä oleva porukka ei tiedä, mitä aiemmin on päätetty, seurauksena voi olla soutamista ja huopaamista. Mutta ne ovat pientä sen rinnalla, mitä voitetaan:
– Spontaani toiminta madaltaa kynnystä osallistua. Tulijan ei tarvitse miettiä, mitä tehdään vuoden päästä, vaan täällä voi tehdä heti.
Tosin pitkäjänteisyyttäkin Hirvitalossa taidetaan jatkossa tarvita. Sillä nyt talo vetää yhä enemmän ammattitaiteilijoita, joiden vuoksi pitäisi tietää vuosi eteenpäin tilojen käyttö.
Alku
– Toiminnan juuret ovat talonvaltauskulttuurissa, Lipiäinen kertoo ja muistelee vuotta 2005 ja tamperelaisia talonvaltauksia. Lipiäinen ystävineen päätyi perustamaan kulttuuriyhdistyksen. Ajatuksena oli tehdä taiteesta vaikuttamisen keinoksi talojen valtaukseen.
Sitten joku keksi loistavan idean. Yhdistys vuokrasi Hirvikatu 10:n tyhjän talon vuorokaudeksi Tampereen kaupungilta ja järjesti siellä fiktiivisen taidenäyttelyn Pirkanmaan taidesuunnistuspäivänä.
Taidenäyttelyssä pohdittiin, mitä talo voisi olla, jos se olisi yhteisessä käytössä. Näyttely dokumentoitiin ja yhdessä silloisen läänintaiteilija Marketta Mäkisen kanssa yhdistys meni puhumaan vuokrasopimuksesta kaupungin kanssa. Tuloksena oli ensimmäinen kolmen kuukauden vuokrasopimus.
Nyt Hirvitalo on ollut kulttuuriyhdistyksen käytössä jo neljä vuotta.
Kaupunkitila
Hirvitalosta on tullut taiteen esittämisen paikka, taiteen tekemisen paikka, keskustelutilaisuuksien ja taiteilijoiden omien esittelyjen paikka. Käytössä on myös pihamaa, karvevaaliaukio, jossa on järjestetty monenlaisia tapahtumia.
Hirvitalo on entinen asuintalo, mikä rikkoo Lipiäisen mukaan julkiseen tilaan liittyvää muodollisuutta ja pakottaa ihmiset tulemaan lähemmäksi toisiaan.
– Mutta Hirvitalossa on kiinnostavaa myös kaupunkitilaan liittyvät asiat
Talo ei ole suojeltu. Pispalassa on juuri menossa kaavoitusprosessi. Kulttuuritoiminnalla yhdistys on tehnyt talon näkyväksi.siinä toivossa, että näin talo välttyisi purkamiselta.
– Toistaiseksi Pispala on rakennuskiellossa. Mutta kun yleiskaava valmistuu, silloin tapahtuu jotain.
Virkistävä taidetila
Hirvitalon vetovoimaa Lipiäinen selittää taidetilan epämuodollisuudella.
– Täällä tapaa paljon eri alojen ihmisiä. Täällä tapaa myös aktivisteja ja pitkäaikaistyöttömiä ja henkilöitä, joiden on vaikea saada henkilökohtaista elämäänsä sujumaan.
Inspiroivaan ilmapiiriin oman lisänsä tuo tietysti myös se laaja yhteistyöverkosto, joka kulttuuriyhdistyksellä on. Paikallisia tärkeitä kumppaneita ovat pispalalaisten oma kirjasto, saunayhdistys ja Kurpitsatalo.
– Taiteilijoita ja kulttuuritoimijoita kiinnostaa mahdollisuus päästä vuoropuheluun uusien yleisöjen kanssa. Täällä siihen on mahdollisuus, sanoo Lipiäinen, joka itsekin on kuvataiteilija.
Hänen lajejaan ovat lähinnä yhteisötaide ja performanssitaide. Viimeiseksi hän on tehnyt teoksia, joissa tarkastellaan uusia mediavälineitä kuten internetiä. Lipiäinen töihin liittyy aina keskustelutilaisuudet.
– Minulle ei ole tärkeää, onko työni taidetta vai ei, vaan se, että voin käsitellä asioita muiden kanssa, hän sanoo.
Lisää tietoa Hirvitalon tapahtumista ja Pispalan kulttuuriyhdistyksestä www.hirvitalo10.net
uutiskirje 
