Ohjaaja Jafar Panahi on yhteiskuntakriittisten elokuviensa vuoksi Iranin sensuurin kourissa. Hänen kolmea viimeistä elokuvaansa ei ole nähty Iranissa.
Sen sijaan Panahin kotimaassa kiellettyjä elokuvia on kyllä nähty ulkomaisilla festivaaleilla, viimeksi nyt Sodankylässä.
Ennen ensimmäistä vientilupaa elokuvat ovat päätyneet ulkomaille kekseliäiden salakuljetusten avulla. Syytteeseen hän ei ole joutunut – ainakaan vielä.
Panahi on niin kuuluisa ja arvostettu taiteilija, että häntä on paha rangaista. Viime hetkellä ulkomaisten esitysten luvat on aina myönnetty. Iranissa ilmeisesti arvioidaan, että Panahista on vallanpitäjille kansainvälisesti enemmän hyötyä ”sallittuna” kulttuurilähettiläänä.
Panahin tilanne muistuttaa elävästi entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kriittisten taiteilijoiden asemaa.
Panahi ei arkaile arvostella kotimaansa vallanpitäjiä, ulkomaillakaan.
Panahi vastasi Sodankylässä esittämiini suoriin kysymyksiin kiertelemättä.
Onko Iranissa
demokratiaa?
Millä tavalla elokuvasi ovat iranilaisen tai islamilaisen demokratian vastaisia? Ovatko ne mielestäsi sen vastaisia?
– Onko sellaista kuin islamilainen tai iranilainen demokratia?
Väittävät että on?
– Mielestäni ei. Missään yhden ideologian maassa ei voi olla demokratiaa. On ihan sama, onko ideologiana uskonto tai joku muu. Kun islam ja valtio ovat yhdessä se tarkoittaa islamilaista diktatuuria. Silloin ei voi olla demokratiaa. Jos olisi demokratia, uskonto ja valtio pitäisi erottaa toisistaan.
– Diktatuurissa voidaan hyväksyä vain yhdenlaisia mielipiteitä. On olemassa vain yksi ja sama hyvä ja paha. Demokratiassa sallitaan monenlaisia mielipiteitä. Silloin minulla ei olisi mitään ongelmia.
Uskotko, että demokratia voittaa maassasi?
– Kyllä me teemme sen eteen paljon töitä.
Onko demokratia mielestäsi näköpiirissä?
– Kyllä se mahdollista on. Aina voi sattua jotain sellaista, että se saakin mahdollisuuden.
– En kuitenkaan usko mihinkään väkivaltaiseen väkisin tehtyyn vallankumoukseen. Väkivallalla ei saa mitään hyvää aikaan. Demokratian pitää ottaa sijansa niin, että ihmiset oppivat ja kasvavat siihen vähitellen. Ihmisten pitää haluta sitä, ja vasta silloin se voi syntyä.
Juttu julkaistu Kansan Uutisissa 20.6.2006
uutiskirje 
