Juuston valmistuksessa sivutuotteena syntyvästä herasta pystytään kohta valmistamaan biohajoavaa pakkausmateriaalia, uskoo Åbo Akademissa perjantaina väittelevä Saara Inkinen. Maataloudesta syntyvät sivutuotteet ovat muutoinkin potentiaalinen vaihtoehto öljypohjaisille raaka-aineille.
Biohajoavaa muovia, polymaitohappoa voidaan käyttää kompostoituvissa ruokapakkauksissa. Kauppojen biohajoavat muovipussit valmistetaan tällä hetkellä pääasiassa maissista, mutta myös muista viljoista.
Myös metsäteollisuuden hakkuujätteen pilkkominen maitohapoksi ja sen edelleen saattaminen pitkäketjuisiksi yhdisteiksi on tulevaisuuden vaihtoehto fossiilisille raaka-aineille.
– Maitohapon raaka-aine vaikuttaa muun muassa muovipussin hintaan, Inkinen muistuttaa.
Öljypohjaisesta muovipussista saa maksaa yleensä 10 senttiä, kun biohajoavan hinta on kolminkertainen.
Biohajoavien muovipussien käyttö on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti kasvavien jätemäärien ja niiden aiheuttaman ympäristökuormituksen takia.
Öljypohjaiset muovit voivat säilyä luonnossa jopa satoja vuosia. Pienhiukkasiksi hajonnut muovi merissä on uhka kaloille ja muulle eliöstölle.
– Biopolymeerien kilpailukyky paranee suuren tutkimusintensiteetin johdosta, Inkinen toteaa.
– Maitohapon valmistus uusiutuvista luonnonvaroista ja sen edelleen kehittäminen pitkäketjuisiksi yhdisteiksi on tulevaisuuden vaihtoehto fossiilisille raaka-aineille.
Hiilidioksidipäästö vähenee
Maitohappoa ”monistamalla”, polymeroimalla saadaan molekyylit pitkäketjuisiksi samalla tavoin kuin öljypohjainen muovi. Maitohapon valmistaminen käymisprosessilla ei ole riippuvainen fossiilisista luonnonvaroista, ja sen vuoksi se vaikuttaa huomattavasti vähemmän ilmakehän hiilidioksiditasapainoon kuin perinteisten muovien valmistus.
Polymaitohapon käyttöä rajoittavat kuitenkin sen heikot lämpöominaisuudet ja polymeerin korkea hinta. Se soveltuu myös lääketieteellisiin materiaaleihin kuten implantteihin, koska se on kudosyhteensopiva.
Inkisen mukaan materiaali on sopivaa esimerkiksi luun katkeamisen hoitoon, koska luukudoksen tervehtyessä aine hajoaa elimistölle vaarattomiksi tuotteiksi. Myös ympäristölle hajoamistuotteet ovat vaarattomia.