Pahimman kaamoksen väistyttyä Inarissa vietettiin 13. kerran Skábmagovat (Kaamoksen kuvia) -elokuvafestivaalia. Sunnuntai-iltana päättyneiden juhlien merkittävintä antia olivat sisällöltään hätkähdyttävät ja harvinaiset eri alkuperäiskansojen kohtaloista kertovat dokumenttielokuvat.
Festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Lehtola piti Anja Aholan maailman ensi-illassa ollutta dokumenttia Suomi tuli Saamenmaahan (2010) festivaalin huippuhetkenä. Siinä kerrotaan kolmen inarilaisen päähenkilön kokemuksia 1940-luvun ja 1970-luvun saamelaislasten koulunkäynnistä, kun heidän piti ummikkosaamelaisina aloittaa opintiensä suomen kielellä koulun asuntolassa asuen.
– Se on ilman muuta tapaus koko paikkakunnalla. Näistä asioistahan on kyllä tiedetty, mutta niistä on pitkään vaiettu, Lehtola sanoo.
Ilmastonmuutoksesta inuiitit eri mieltä kuin tutkijat.
Nepal oli tämänvuotinen alkuperäiskansojen elokuvatapahtuman teema. Suomea puolta pienemmällä alueella Nepalissa asuu lähes 30 miljoonaa ihmistä. Maassa on yli 80 eri alkuperäiskansaa.
Lehtola sanoo, että kaikki esitetyt nepalilaiset elokuvat ovat eri kielillä.
Ilmaston muutos puhuttaa
Ilmaston muutos puhuttaa luontoa lähellä eläviä alkuperäiskansoja. Se nähtiin festivaalin elokuvatarjonnassa.
Ranskalaisohjaaja Corto Fajalin Jon – Vastatuuleen (Ranska/Ruotsi 2010) -dokumentissa seurataan nuoren nykyaikaisen poromiesperheen elämää vuoden ajan Ruotsin Lapissa.
Loppupuolella elokuvaa poromies Jonin tokkakunnan 3 000 porosta 500 hukkuu, kun ne ovat ylittämässä jokakeväisellä muuttomatkallaan järven jäätä. Jon sanoo järkyttyneenä, että tällaista ei ole tällä järvellä tapahtunut milloinkaan. Syyksi hän sanoo ilmaston muutoksen, aikaistuneen kevään.
Zacharias Kunukin ohjaamassa inuiittien ilmastonmuutostietämyksestä kertovassa Kun maailma sulaa -dokumentissa (Kanada 2010) käy selväksi ilmastonmuutokset vakavat seuraukset.
Erikoista Kunukin elokuvassa on se, että inuiitit ovat ilmastonmuutoksen perustotuutta lukuunottamatta lähes kaikessa eri mieltä kuin tiedemiehet ja tutkijat. Esimerkiksi jääkarhujen huima lisääntyminen mantereella ei viittaa inuiittien mielestä siihen, että sopeutumiskykyiset jääkarhut olisivat kuolemassa sukupuuttoon – päinvastoin kuin tiedemiehet väittävät.
– Kun jääkarhuja juoksentelee täällä keskellä kyliä runsaasti, ei täällä näy biologeja niitä laskemassa. Ilman pyssyä ja koiraa ei ole enää ulos menemistä, kuten ennen, eräs varttunut inuiittikylän mies sanoo elokuvassa.
Oman kulttuurinsa ja jopa elämänsä inuiitit sen sijaan tuntevat uhatuiksi.
Ainutlaatuisia elokuvanäyttämöitä
Skábmagovat on elokuvatarjontansa lisäksi ainutlaatuinen myös elokuvien esityspaikkojen osalta. Yli kymmenen asteen pakkasessa Revontuliteatterin ulkoilmanäyttämöllä ei pelkässä teepaidassa pärjää.
Raukaisevan mukavalta sen sijaan tuntuu Lassinlaavun lämpimässä maata porontaljoilla elokuvia katsellen. Laavunäyttämö on pieni. Siellä mahtuu ehkä viitisentoista ihmistä makoilemaan taljoilla ja saman verran tuoleille istumaan. Tunnelma on ainutkertainen.
Kaikkiaan Skábmagovat on jännittävä pieni elokuvafestivaali, jonka antia on elokuvien lisäksi eksoottinen talvinen Inarin kylä ja sen raitilla liikkuvat paikalliset ja muut kansainväliset ihmiset.
Erikoista festivaalilla on huomata, miten suomen kielellä selviäminen ei ole siellä itsestään selvää – tai tärkeää. Saamen kieli on etusijalla. Useissa elokuvissa ei ole suomenkielisiä tekstejä. Jos neljää saamea, ruotsia, norjaa tai englantia ei osaa, saattaa elokuvien ja tekstitysten viesti jäädä välille.
Inarin raitilla puhuttiin ainakin yhtätoista eri alkuperäiskansan kieltä neljän saamen kielen lisäksi. Ehkä oudoimpia olivat magar, inuktitut, newari, nenetsi ja limbu.
Anja Aholan ohjaamasta Suomi tuli Saamenmaahan -dokumentista lisää Viikkolehdessä 4.2.2011.
Revontuliteatterin ulkoilmanäyttämöllä ei teepaidassa pärjännyt.
uutiskirje 
