Jokaisen poliitikon takana on joku taloustieteilijä, väitti talousoppinut John Maynard Keynes. Tällä hän viittasi siihen, että kaikkien yhteiskuntaa koskevien väitteiden taustalla on teoreettisia oletuksia. Ihmiset uskovat johonkin teoriaan, vaikkeivät sitä tietäisikään. Keynesiä siteerasi kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki Vasemmistofoorumin Tutkijat ja politiikka -seminaarissa Helsingissä 19.1.
Patomäen mukaan muutoshakuisen politiikan on oltava sellaista, jossa keskustelu teorioista ja tulkinnoista on aina auki. Sekä muutoshakuiseen politiikkaan että totuudellisuutta tavoittelevaan tieteeseen liittyy myös pyrkimys muuttaa väärään tietoon perustuvia rakenteita, mekanismeja ja prosesseja.
Yhteiskuntatieteissä harjoitetaan kuitenkin usein vain negatiivista kritiikkiä, joka ei kerro, mihin suuntaan pitäisi edetä.
”Miksei sosiologi voisi olla maailmanparantaja, jos lääketieteilijä voi olla ihmisten parantaja?
– Poliittinen toiminta suuntautuu tulevaisuuteen. Suurin osa yhteiskuntatieteistä osaa sanoa jotain menneisyydestä, muttei juuri mitään tulevaisuudesta, Patomäki tiivisti.
Hänen mukaansa yhteiskuntatieteiden tulisi myös viljellä toivoa tulevaisuudesta, realistisella ja mielekkäällä tavalla. Ajatuskokeiden lisäksi voidaan mennä pitemmällekin: tehdä yhteiskunnallisia kokeiluja ja oppia niiden seurauksista. Sellaisissa tarvitaan poliitikkojen ja tutkijoiden erityisen tiivistä yhteistyötä.
Kriittisyydestä
tekoihin
Akatemiatutkija, filosofi Martina Reuter korosti aristoteeliseen tapaan tutkimuksen ja poliittisen toiminnan eroja.
– Kriittiset intellektuellit olettavat, että kritiikki itsessään pystyy muuttamaan asioiden tilaa. Kriittisyys voi olla ponnahduslauta poliittisille teoille, mutta se ei vielä ole tekoja. Olennaista on ottaa askel maailman kriittisestä ymmärtämisestä poliittisen toiminnan kenttään, Reuter tähdensi.
Tämän askeleen ovat ottaneet niin Reuter, Patomäki kuin illan kolmas alustaja, sosiologi Anna Kontula. Reuter ja Patomäki ovat Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaina Helsingissä, Kontula Pirkanmaalla.
Kontula sanoi, että hän kokee olevansa samaan aikaan sekä poliittinen tutkija että tieteeseen ja sen tuloksiin nojaava poliitikko. Tutkijana hän pyrkii emansipoimaan heikossa asemassa olevia ihmisryhmiä.
– En ymmärrä, miksei sosiologi voisi olla maailmanparantaja, jos lääkäri voi olla ihmisten parantaja eikä siitä huolimatta menetä arvoaan tieteentekijänä.
Tutkimustieto
sivuutetaan herkästi
Patomäen esiin nostamat yhteiskunnalliset kokeilut herättivät vilkasta keskustelua. Kontula kertoi Tampereelta esimerkin koululaisten aamiaiskokeilusta, jonka vasemmisto sai aikaan. Kokemukset olivat hyviä, mutta hankkeesta jäi tekemättä perusteellinen vaikutusten arviointi, joka olisi tukenut sen jatkamista. Niinpä virkamiehet ja valtuuston porvarienemmistö saattoivat haudata sen vähin äänin.
– Ensi kerralla pitää olla vielä tarkempi prosessin jokaisessa vaiheessa, Kontula tiivisti tapauksesta saadun opin.
Vasemmiston puheenjohtaja Paavo Arhinmäki totesi, että kokeiluretoriikalla on viimeiset 20 vuotta viety läpi oikeistolaisia hankkeita. Usein kokeiluina markkinoitavista ”uudistuksista” tulee pysyviä ilman, että niiden vaikutuksia ensin tutkitaan.
Eduskunnassa kuullaan jatkuvasti tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta heidän viestiään ei välttämättä huomioida. Arhinmäki kertoi, miten sivistysvaliokunnassa kuullut asiantuntijat olivat erittäin kriittisiä yliopistouudistusta kohtaan, mutta kun ministeriön virkamiehet tulivat sanomaan, että mitään ei muuteta, tämä painoi enemmän.
Vasemmiston puoluesihteeri Sirpa Puhakka muisteli puolestaan 1990-luvun lopulla säädettyä lakia, jossa toimeentulotukeen tuli asumiskustannusten omavastuuosuus.
– Sosiaalipolitiikan tutkijat kertoivat joukolla, millainen köyhyys siitä seuraa, mutta tällä ei ollut vaikutusta. Ihmiskoe kesti vuosia ennen kuin se saatiin loppumaan.
Joskus tutkijan rooli on kuitenkin ratkaiseva. Arhinmäki ja Puhakka kertoivat, kuinka Vasemmistoliitto on vuosia eduskunnassa kritisoinut lapsilisien leikkaamista toimeentulotuen saajilta. Kun Yleisradio muutama päivä sitten haastatteli aiheeseen perehtynyttä tutkijaa ja teki tästä pääuutisen, monelle selvisi vasta silloin, että toimeentulotuen saajat jäävät ilman lapsilisiä.
lehti 