Pintaa syvemmältä
– Kyllähän Suomessakin poliisi ampuisi mielenosoittajia tappaakseen, jos niin tarvitsisi tehdä pääministerin viraston suojelemiseksi! Näin Albanian ulkoministeri Edmond Haxhinasto vastaa suomalaisille toimittajille jotka kyselevät hänen mielestään turhaan tammikuisesta välikohtauksesta Tiranassa, jossa kolme ihmistä kuoli tasavaltalaiskaartin luodeista. Hän ei halua uskoa, kun toimittajat vakuuttavat, että tällainen ei kuulu maan tapaan Suomessa.
Tämä viimeviikkoinen repliikki ei välttämättä todista, että tällainen meno kuuluisi maan tapaan Albaniassakaan, ei sellaista sivuuteta olankohauksella sielläkään. Sen sijaan se, paitsi tietämättömyyttä muun maailman tavoista, heijastaa vallan pyhyyttä ja poliittisen keskustelun kovuutta: virheitä ei myönnetä, anteeksi ei pyydetä. Oppositio ja kansalaisjärjestöt ovat pyytäneet selvitystä tammikuisesta välikohtauksesta, mutta turhaan. Ampujat olivat vain suorittaneet virkatehtäviään. (Neljäskin mielenosoittaja kuoli, mutta ei luodeista.)
Ulkonaisesti siirtyminen demokratiaan on onnistunut kohtuullisesti, oikeisto ja vasemmisto ovat vuorotelleet vallassa, melkein sivistyneesti. Mutta sisäisesti muutos ei ole onnistunut. Nuorten toimintaryhmässä – jonka nimi on Mjaft! eli Riittää jo! – sanotaan, että paras vaihtoehto demokratian säilyttämiseksi on jättää äänestämättä toukokuun paikallisvaaleissa. Aika tyrmistyttävä kanta liikkeessä, joka on nimenomaan perustettu nuorten aktivoimiseksi yhteiskunnalliseen toimintaan. Mutta nuorten mielestä molemmat valtapuolueet, oikeiston Demokraatit ja vasemmiston Sosialistit, ovat samanlaisia kaukana ylhäällä toimivia ryhmiä, ilman kosketusta tavallisiin ihmisiin. Mjaftin aktiivi haluaisi niiden väliin jonkin uuden puolueen, ilman vanhaa rasitusta.
Albania sen sijaan oli niin pieni ja eristäytynyt maa, että siihen mahtui vain yksi ainoa eliitti, joka vieläkin, vaikka kahteen puolueeseen jakautuneena, hallitsee maata.
Mutta valtapuolueet, jotka muuten eivät ole päässeet yksimielisyyteen juuri mistään, onnistuivat ennen vuoden 2009 vaaleja sopimaan uudesta vaalilaista, joka vaikeuttaa uusien puolueiden esiintuloa ja vie kohti kaksipuoluejärjestelmää, anglosaksien tapaan. Ja vaikka vanhat puolueet haukkuvat toisiaan, niillä on sama tausta: 40 vuotta maata yksinvaltiaana hallinneen Enver Hoxhan hovi. Demokraattisen puolueen johtaja Sali Berisha, joka 1990-luvulla toimi presidenttinä ja tällä hetkellä on pääministeri, oli Hoxhan henkilääkäri ja kuului sen aikaisen kommunistisen puolueen johtoon.
Kyse ei ole vain nuorten malttamattomuudesta. PEN-klubissa vanhemmat kulttuurielämän vaikuttajat ovat yhtä tyytymättömiä vanhoihin puolueisiin, aika samanlaisin perustein.
Miten näin on käynyt? Useimmissa muissa Itä-Euroopan maissa on syntynyt aitoja vaihtoehtoja: vanhoista valtapuolueista on muotoutunut vaihtelevalla menestyksellä uudistuneita vasemmistopuolueita ja niiden rinnalle on syntynyt uusia, monesti hyvinkin oikeistolaisia puolueita. Näissä maissa on ollut vanhaan aikaan hallitsevan puolue-eliitin rinnalla muitakin vaikutusvaltaisia ryhmiä, kuten Tshekkoslovakian Charta 77 ja Puolan Solidarnosc.
Albania sen sijaan oli niin pieni ja eristäytynyt maa, että siihen mahtui vain yksi ainoa eliitti, joka vieläkin, vaikka kahteen puolueeseen jakautuneena, hallitsee maata. Maahan rakennettiin Hoxhan aikaan kymmeniä tuhansia pieniä betonisia yhden miehen bunkkereita, joiden poistaminen on niin työlästä, että suurin osa on vieläkin vanhoilla paikoillaan ympäri maaseutua. Tuntuu siltä, että johtavat poliitikot elävät edelleen bunkkeriaikaa.
Tämä bunkkerimieliala ilmeni liiankin selvästi tammikuun mielenosoituksessa ja sen jälkiselvittelyssä. Sosialistien järjestämän mielenosoituksen välitön syy oli paljastunut korruptiotapaus, joka johti varapääministerin eroon, mutta yleisempikin tyytymättömyys keräsi ainakin 20 000 ihmistä pääministerin viraston eteen. Eturintamassa oli parin-kolmensadan miehen joukko, joka ryhtyi heittämään kananmunia ja kiviä tasavaltalaiskaartin suuntaan. Kaartilaiset ja poliisit vastasivat tähän kyynelkaasulla, vesitykeillä, kumiluodeilla ja tavallisilla luodeilla. Välikohtauksessa haavoittui noin sata ihmistä ja toista sataa pidätettiin.
Berisha väitti ensin, että kaartilaiset eivät olleet ampuneet, vaan syytti sosialisteja kuolemista – hänen mukaansa sosialisteilla oli aseita sateenvarjoihin naamioituina ja he olivat pyrkineet Tunisian tyyppiseen vallankaappaukseen. Kun kuulusteluissa ilmeni, että kukaan ei pidätetyistä ollut sosialistipuolueen jäsen, hän piti tätä erityisen raskauttavana – puolue oli ilmeisesti palkannut ulkopuolisia rähinöitsijöitä. (Voisi olettaa hänen tietävän, että suuriin mielenosoittajajoukkoihin varsin usein piiloutuu erilaisia ikkunansärkijöitä.)
Myöhemmin Berisha ilmoitti kaartilaisten toimineen ammattitaitoisesti ja myönsi heille bonuksen. Kun korkein syyttäjä halusi pidättää kolme surmanluoteja ampunutta kaartilaista ja kaartin kolmea päällikköä, Berisha kielsi tämän ja kutsui naispuolista syyttäjää ”bulevardihuoraksi”, joka oli mukana sosialistien salaliitossa hallituksen kukistamiseksi. Parlamentti on nimittänyt komission tutkimaan ”vallankaappausyritystä”. Ampumisia ei sen sijaan tutkita, vaikka tätä on kansainvälisesti vaadittu.
Albanian poliittinen elämä on siis pahasti umpikujassa, mutta satunnaiselle vierailijalle se muuten on myönteinen yllätys. Omakotitaloja rakennetaan tiuhaan, useimmiten kerros kerrallaan, kun on kerätty varaa. Monen valmiin katolla on aurinkopaneeli, Albania ei ole enää niin takapajuinen maa kuin ehkä kuvittelisi. Ulkomailla, varsinkin Kreikassa ja Italiassa, työskennelleet tuovat rahaa ja uusia ideoita palatessaan pysyvästi tai tilapäisesti kotimaahansa. Sitä kautta poliittinen ilmapiirikin toivottavasti vähitellen muuttuu. Pitäisi vain keksiä käteviä keinoja särkeä bunkkerit.
uutiskirje 