Helsingin Kaupunginteatterissa kantaesityksensä saanut Laura Ruohosen Yökyöpelit on irtonaisista kohtauksista rakentuva hattaramainen kokonaisuus.
Ruohosen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä ihmettelee, kuka syö autoja, pyöriä, ovia, koteja ja kaikkea mahdollista. Agenttinero Naru (Martti Suosalo) päättää selvittää asian.
Mukana on myös hirmuinen Vauvakaani (Vuokko Hovatta), joka ei suostu nukkumaan. Vanhemmat (Tuukka Leppänen ja Emilia Nyman) ovat aivan lopussa ja valmiita mihin vain. Onneksi paikalle sattuu Mahtimummeli (Seela Sella), joka lupaa ottaa Vauvakaanin huolehdittavakseen. Mahtimummeli tosin on Päätäi Väätäinen ja hän eksyy perustamaan päiväkoti Veripaltun. Tyhjät lasten haalarit ja Väätäisen vatsasta löytyvä sukka ohjaavat Agenttineron aivan väärille jäljille.
Päätäi Väätäinen eksyy perustamaan päiväkoti Veripaltun.
Samaan aikaan salaperäinen Nakertaja (Katja Kortstöm) jatkaa syömistään ja katon rajassa keikkumista. Korström roikkuu pääosan esitystä taidokkaasti jossain katon ja lattian välimaastossa.
Kohtauksia
Yökyöpelit on irrallisten kohtausten kautta hahmottuva näytelmä, jossa on välillä vaikeaa nähdä minkäänlaista kokonaisuutta. Irrallisuuden tunnetta vielä lisää todella pitkä ja paikoittain teemoiltaankin raskas alkupuoli.
Raskauteen johtaa myös osittain se, että Yökyöpeleiden visuaalinen maailma ja etenkin Mika Haarasen valosuunnittelu tukevat tekstiä täysin. Synkeämmän puoleiset kohtaukset muuntuvat tämän ansiosta hyvin kokonaisvaltaisiksi.
Onneksi väliajan jälkeinen osio on huomattavasti kevyempää, riehakkaampaa ja hallitumpaa. Ohjauksellisestikin loppuosa on tymäkkä kokonaisuus.
Musiikkinäytelmäksi taipuva Yökyöpelit viihdyttää monipuolisilla musiikkinumeroillaan, joiden sävellyksestä ja sovituksesta vastaa Anna-Mari Kähärä. Välillä sanat muuttuvat puuroksi, mutta onneksi muuten hyvä vauhti ja rytmillisyys korjaavat sitä puutetta. Koreografioiltaan (Sonya Lindfors) Yökyöpelit onkin tarkasti suunniteltu ja toteutettu teos.
Kokonaisuus
Martti Suosalo ja Seela Sella pelaavat oivasti yhteen ja huvittavat katsojia sanallisesti ja läsnäolollisesti myös mimiikallaan. Vuokko Hovatta tekee Vauvakaanista niin kammottavan todentuntuisen, että lapset suorastaan riehaantuvat, ja vanhemmat tuntevat myötätuntoa Vauvakaanin vanhempia kohtaan.
Vuokko Hovatta ja Tuukka Leppänen yhdessä Marko Puron, Sara Puljulan ja Sami Kurpan kanssa vastaavat hyvin pitkälle teoksen soinnillisuudesta. Seppo Halttunen puolestaan ihastuttaa Saku-setänä, mutta erityisesti Imulimana, jolla on kiire naimisiin.
Yleisöön Yökyöpelit uppoaa, oli puhe sitten lapsi- tai aikuisyleisöstä, katsomassa leijuu jatkuvasti tietynlainen innostuneisuus. Väliaplodien määrä kertoo, että Yökyöpelit löytävät katsomosta vastakaikua. Ihmekös tuo, muun muassa Agenttinero Narun Allakka pullakka, munamakarooni -laulu koreografioineen on vähintäänkin hilpeää seurattavaa.
Lopulta pitkä näytelmä paketoituu aivan järjelliseksi kokonaisuudeksi. Katsojalta kuitenkin vaaditaan pitkä jänteisyyttä, jotta kokonaisuuden saa sisäistettyä. Onneksi kohtaukset toimivat myös itsenäisinä kappaleinaan. Kohtauksellisuus toimiikin siinä mielessä, että pienimmätkin jaksavat Yökyöpeleitä seurata.
Helsingin Kaupunginteatteri, Pieni näyttämö. Laura Ruohonen: Yökyöpelit. Ohjaus: Laura Ruohonen. Sävellys ja sovitus: Anna-Mari Kähärä. Koreografia: Sonya Lindfors. Visuaalinen suunnittelu: Erika Kallasmaa. Valosuunnittelu: Mika Haaranen. Äänisuunnittelu: Mauri Siirala. Rooleissa: Seela Sella, Martti Suosalo, Katja Kortström, Vuokko Hovatta, Emilia Nyman, Tuukka Leppänen, Seppo Halttunen.
lehti 