Suomen kielessä menossa Hullut Päivät

Näkemyksensä Suomen kielen kohtalosta kirjaksi koonneet Vesa Heikkinen ja Harri Mantila kuvaavat Suomen kielen tilannetta kahtalaiseksi.

Tutkijakaksikko huomauttaa Suomen kielen olevan maailman 6 000 kielen joukossa suuri kieli. Maailmassa ei ole niinkään monta kieltä, jota puhuu viisi miljoonaa ihmistä. Suomella on ollut 500 vuotta kirjakieli ja sitä voi käyttää kaikilla elämänaloilla. Tässä mielessä suomella ei tutkijoiden mielestä ole hätää.

Toisaalta on kasvanut huoli siitä miten Suomen kielelle on käymässä. Kysytään jopa, onko Suomen kieli ja jopa suomalaisuus sitä myöten tuhoutumassa.

– Meiltä kysytään miten me suhtaudumme siihen, että tänne tulee koko ajan erilaisia vaikutteita joka puolelta. Suomessa puhutaan tällä hetkellä noin 150 äidinkieltä.

Heikkinen ja Mantila leimaavat vääriksi pahanilmanlintujen puheet suomen kielen horjumisesta kuilun partaalla, kuolemasta jopa. He ovat tätä mieltä, vaikka toteavatkin kielimaailman ja asenteiden kieltä kohtaan olevat myllerryksessä tavalla, joka tekee suomen kielen kohtalon ennustamisen epävarmaksi.

Uhkia tutkijat löytävät niin talouselämästä, tieteen maailmasta kuin nuorison käyttökielestä.

– Uhka on englanti, se suuri mammutti, joka uhkaa niellä kirppukielemme, sanoo Heikkinen. Hänestä kannattaa kuitenkin uhkaa miettiessä muistaa miten mammuttien on käynyt. Niitähän ei enää ole, vaan kirppuja kyllä edelleen löytyy.

– Todellinen uhka ja osin jo todellisuuttakin on se, että meillä ei ole käytössämme yhteistä kieltä niissäkään tilanteissa, joissa meidän tulisi ymmärtää tosiasiamme, kuten politiikassa ja viranomaistoiminnassa.

Tällä hetkellä – vielä – suomea pystyy Suomessa käyttämään kaikilla elämänalueilla.

Kielen muutos
on välttämätöntä

Kirjaan on kerätty paljon esimerkkejä siitä, miten suomi tietyillä elämänalueilla on väistyvä kieli. Merkittävimmät alueet ovat talouselämän englanti, tieteen kieli sekä nuorison arjessaan elämä englannin kielinen maailma. Tutkijat pitävät viimeksi mainittua alhaalta päin vaikuttavan muutosvoimana, jonka lopullisia vaikutuksia on vaikea arvioida.

Tutkijat summaavat perusviestinsä korostamalla moninaisuuden olevan kieliasiassakin hyvä asia.

– Kieli muuttuu, mutta ei se siihen kuole. Se saattaa tuntua ikävältä, mutta se on välttämätöntä.

Vesa Heikkinen ja Harri Mantila: Kielemme kohtalo. Gaudeamus 2011.