Viimeinen sana
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen mukaan vaalitulos osoitti, että muutosta halutaan ja että ”nyt sitä muutosta myös saadaan”. En tiedä, mitä Urpilainen lupauksellaan tarkoitti, kun oikeastaan kaikki merkit viittaavat paremminkin siihen, että vanha meno sittenkin jatkuu ja oikeistolaistuminen vahvistuu entisestään.
Se, että vaalitulos teki kokoomuksen Jyrki Kataisesta hallitusneuvottelujen käynnistäjän, pakotti kaivamaan esille Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran viime vuoden lopulla julkaiseman raportin Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta, jota toimittaja Elina Grundström analysoi ansiokkaasti kirjoituksessaan Väärien leijonien päivät (HS 21.12.2010).
Raportissa nähdään välttämättömäksi muuttaa valtionhallintoamme siten, että maata voidaan jatkossa johtaa kuten konsernia. Valtiosta tehdään siis yritys, jossa kaikki ministeriöt ovat kiltisti ruodussa ja pääministerillä on kaikki langat käsissään. Seurauksena on se, että hallituksen strategiaa toteutetaan hallinnon kaikilla portailla tehokkaasti ja kyseenalaistamatta.
Joku sanoisi, että ministerinsalkut kyllä pehmittävät.
Sitran raportin mukaan uuteen toimintamalliin tulee siirtyä jo tänä keväänä.
Kokoomuksella on valtiovarainministeri Kataisen johdolla ollut viimeiset vuodet aikaa kuunnella niin Sitraa kuin muitakin elinkeinoelämän vaikuttajia. Siltä suunnalta onkin tullut monia tarkkaan harkittuja ehdotuksia tulevaa hallitusohjelmaa varten. Esimerkiksi johtaja Jussi Mustonen Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta vaatii muun muassa julkisen talouden tasapainottamista etupainotteisesti heti vaalikauden alussa, jotta niin sanottu kestävyysvaje saadaan kurottua umpeen.
Ansiotulojen kireä verotus on Mustosen mukaan Suomessa ongelma kaikilla tasoilla. Hän vaatiikin ansiotulojen verotuksen reaalista kevennystä vaalikauden aikana.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan terveiset hallitusneuvotteluihin ovat pitkät ja sisällöltään kovasti kokoomuslaisten vaalipuheita muistuttavia. Kuntien menokehitys on saatava kuriin, palvelutuotantoa on tehostettava, työttömyysturvaa uudistettava kannustavaksi.
Etlan papereista löytyy sellainenkin kiintoisa esitys, joka toteutuessaan muuttaisi työttömyysturvan palkansaajan koko elinkaaren kattavaksi tiliksi, josta työttömyyskorvaukset maksettaisiin. Jos vältyt työttömyydeltä, saat tilille kertyneet rahat eläkkeellä käyttöösi. Oikeistolaisen nokkelaa: työttömyys on yksilön syy.
Etlakin vaatii Sixten Korkmanin nimissä julkisen talouden saneerausta etupainotteisesti alkavalla hallituskaudella. Leikkaustasoksi Korkman esittää noin puoli prosenttia kokonaistuotannosta vuotta kohden, koko vaalikaudella siis pari prosenttiyksikköä.
Ensinäkemältä tuntuu vaikealta sovittaa yhteen vaalitulos ja kokoomuspiireissä mitä todennäköisemmin jo valmiina odottavat laajat leikkauslistat, joita konsernijohtoisesti sitten toteutettaisiin.
Matti Vanhasen kakkoshallitus synnytettiin keväällä 2007 neljässä päivässä. Tuloksena on peräti 80-sivuinen ohjelmapaperi, jossa asioista, kuten vaikkapa veronkevennyksistä, sovittiin hyvin yksityiskohtaisesti niin kuin hallitusohjelmissa nykyisin tavataan tehdä.
On selvää, että yksityiskohtaisia pumaskoja ei neuvotella neljässä päivässä ellei asioita ole jo etukäteen valmisteltu jossakin lähes valmiiksi. Vanhasen ohjelman takapiruna oli Sitran Esko Aho.
Kokoomuksella ei ole ollut idea- ja ohjelmanikkareista pulaa. Nyt Kataisen pitää vain saada poliittisen kentän toiselle laidalle kallellaan olevat Urpilaisen ja Soinin joukot mukaan. Joku sanoisi, että mahdoton juttu. Joku toinen taas sanoisi, että ministerinsalkut kyllä pehmittävät.
Toivon todella, että Urpilainen tarkoitti toisenlaista muutosta. Mutta kun muistelee demarien Paavo Lipposen johdolla vetämää hallituspolitiikkaa, pelottaa.
Grundströmiä hirvitti Sitran ajama tulevaisuus Suomessa, jota johdetaan kuin Nokiaa. Hän korosti, että demokratiaan kuuluu kitka. Että esimerkiksi ympäristöministeriön on usein syytäkin pullikoida vastaan elinkeinopolitiikalle.
Kitkaa tarvitaan joka tasolla. Myös kunnissa. Ja nyt erityisesti hallitusneuvotteluissa.
lehti 