Steffen Kühne, 29, toimii Saksan vasemmistonuorten kansallisen hallituksen jäsenenä. Järjestössä on 10 000 jäsentä.
Vasemmistonuorten suhde vuonna 2007 syntyneeseen emopuolueeseen Die Linkeen on kahtalainen.
– Emme voi kieltää läheistä kiinnittymistämme Die Linkeen, mutta emme varsinaisesti määrittele itseämme puolueen nuorisojärjestöksi, vaan itsenäiseksi poliittiseksi järjestöksi, jonka Die Linke kuitenkin hyväksyy ikään kuin nuoriso-osastokseen, Kühne kertoo.
– Yritämme pysyä avoimina myös niille, jotka ovat kiinnostuneet vaikuttamisesta mutta eivät puoluepolitiikasta.
Projektiaktivistit
Kühnen mukaan 2000-luvun sosiaalista aktivismia leimaa tietynlainen projektiluontoisuus ja pinnallisuus.
– Ihmiset osallistuvat omien intressiensä perusteella hyvin erilaisiin hankkeisiin ja yrittävät välttää liian syvällistä sitoutumista organisaatioihin, hän sanoo.
– Halutaan pysyä itsenäisenä ja hyppiä aiheesta toiseen muutaman kuukauden välein.
Kühne tervehtii kehitystä ilolla, vaikka uudenlainen loikka-aktivismi pakottaakin poliittiset liikkeet järjestämään toimintaansa uudelleen. Uudenlaisessa toimintakulttuurissa ihmisiä on kuitenkin helpompi saada mukaan poliittiseen toimintaan. Saksassa liikehdintää syntyykin esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja antifasismin kaltaisten teemojen ympärille.
Tukevasti oppositiossa
Saksalainen vasemmisto kärsii yleiseurooppalaisesta ongelmasta: talous- ja finanssikriisi ei näy nousevina kannatuskäyrinä, vaan vasemmisto on tukevasti oppositiossa. Kühne arvelee, että moni saksalainen ajattelee yksittäisissä kysymyksissä vasemmistolaisittain, mutta jättää silti osallistumatta poliittiseen toimintaan.
Nuorissa piilee kuitenkin toivoa.
– Nuorten joukossa on okei olla vasemmistolainen. Tässä mielessä tilanne on ollut huonompikin.
Niin sosialidemokraatit kuin hallituspuolue CDU:kin elättelevät yhä ajatusta vahvasta saksalaisesta hyvinvointivaltiosta, arvioi Kühne. Skandinaavinen hyvinvointimalli on ollut eritoten SPD:n ihailun kohde.
– Saksalaisen hyvinvointivaltion kehitys 15 viime vuoden aikana on kuitenkin ollut katastrofaalista, Kühne sanoo.
Romutuspuuhassa ovat kunnostautuneet myös sosialidemokraatit, jotka Gerhard Schröderin johdolla sallivat matalapalkkaluokan synnyn 2000-luvulla.
Aiheesta enemmän torstaina 21.4.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
