Ulkona liikkuminen on perusedellytys iäkkään ihmisen itsenäiselle suoriutumiselle päivittäisistä toiminnoista. Pelot ja ympäristön esteet voivat kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan sulkea iäkkäät neljän seinän sisälle.
Terveystieteen maisteri Merja Rantakokko Jyväskylän yliopistosta on selvittänyt gerontologian ja kansanterveyden alan väitöskirjassa ulkoympäristötekijöiden ja ulkona liikkumisen heikkenemisen vaikutusta ikäihmisten elämänlaatuun.
Perjantaina 20. toukokuuta tarkastettavassa väitöstutkimuksessa todetaan ulkona liikkumisen mahdollistavan vanhoillekin ihmisille osallistumisen harrastustoimintoihin ja auttavan heitä mielialan ja toimintakyvyn kohentamisessa.
Puute levähdyspaikoista
Ympäristötekijät voivat kuitenkin luoda esteitä ulkona liikkumiselle, erityisesti silloin kun liikkumiskyky on heikentynyt.
– Noin joka toinen tutkimukseen osallistunut kertoi esteistä kotinsa lähiympäristössä. Ympäristön esteet, erityisesti pitkät etäisyydet palveluihin ja levähdyspaikkojen puute, lisäsivät riskiä uusien kävelyvaikeuksien syntymiseen.
Haasteellinen ympäristö myös lisäsi hyväkuntoisten ikääntyneiden ulkona liikkumisen pelkoa. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista pelkäsi liikkua ulkona. Erityisesti liikenteen melu lisäsi pelkoja, mutta myös katujen huono kunto ja mäkinen maasto olivat turvattomuuden taustalla.
– Pelon merkitystä ulkona liikkumisen rajoittumiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen ei pidä väheksyä. Henkilöillä, jotka pelkäsivät ulkona liikkumista, oli yli kolminkertainen riski menettää liikkumiskykynsä, vaikka he alkutilanteessa pystyivät liikkumaan itsenäisesti ulkona pitkiäkin matkoja, Rantakokko toteaa.
Liikunnantarve jää huomiotta
Rantakokko muistuttaa liikkumisen olevan ihmisen perustarve, mutta sen täyttymiseen ei iäkkäiden ihmisten kohdalla ole kiinnitetty huomiota. Moni haluaisi liikkua enemmän, mutta kokee, ettei siihen ole mahdollisuuksia.
– Esimerkiksi henkilöillä, joiden totuttujen kulkureittien varsilta puuttui levähdyspaikkoja ja joilla oli pitkät etäisyydet palveluihin, elämänlaatu oli selvästi heikompi kuin henkilöillä, joilla ei ollut näitä ongelmia.
Ympäristön merkitys iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä on suurempi kuin on aikaisemmin huomattu.
– Iäkkäät ihmiset ovat edelleen motivoituneita liikkumaan ulkona, mutta heillä on siihen erilaisia esteitä kuin nuoremmalla väestöllä ja he tarvitsevat siihen erilaista tukea ja ohjausta.
Erityisesti ulkona liikkumisen esteiden ratkaiseminen on Rantakokon mielestä tärkeää, jotta voitaisiin edistää tasavertaisia mahdollisuuksia liikuntaan osallistumiseen, ja estää uusien liikkumisvaikeuksien syntyä.
lehti 