Kun ohjaaja Ritva Siikala ja dramaturgi Marja Kaarina Mykkänen päättivät nelisen vuotta sitten Delfoissa, että Antigone tehdään, he eivät osanneet kuvitella, miten ajankohtainen näytelmästä tulee viime talvena käynnistyneiden Pohjois-Afrikan kansannousujen myötä.
Nyt Antigone puhuu kaikkien mielivallan alla elävien, oikeutta hakevien kansojen puolesta.
Helsingistä kiertueelle lähtenyt, Tampereen jälkeen Turkuun suuntaava Antigone kertoo nuoresta naisesta, joka yksin uhmaa tyranni Kreonin määräystä ja hautaa veljensä, vaikka tietää, että siitä häntä rangaistaan kuolemalla.
Rohkeus tuo Antigonelle oikeastaan kaksoisvoiton, vaikka häneltä henki lopulta lähteekin.
Rohkeus tuo Antigonelle oikeastaan kaksoisvoiton, vaikka häneltä henki lopulta lähteekin. Sen lisäksi, että hän tekee seurauksista piittaamatta sen, minkä katsoo tärkeäksi, hän onnistuu horjuttamaan ja lopulta romuttamaan Kreon toimia ohjailevat perustelut.
Jo 2 400 vuotta sitten kirjoitettu teksti ei enää Kirsti Simonsuuren tuoreena suomennoksena ja Kassandrateatterin tulkintana vaikuta ollenkaan antiikkiselta.
Tampereen Työväen Teatterissa alkuviikolla nähtyä esitystä seuranneessa keskustelussa viimeisetkin pölyhiukkaset, jos sellaisia vielä oli, karistettiin pois.
Vaalituloksen
siimeksessä
Uus- ja kantasuomalaisia yhteen ja yhteistyöhön saattavan kansainvälisen taidekeskus Kassandran suojissa toimiva teatteri ja Korjaamo Teatteri ovat yhdessä tuottaneet Antigonen, jonka toteutus on riemastuttavat erilainen. Ei kikkailevassa mielessä, vaan tarkoin harkitusti.
Siikala on nimittäin koonnut yhteen monta kansallisuutta ja monta taiteenlajia, jotka kaikki ovat päässeet omina itsenään vaikuttamaan esityksessä.
Esityksessä japanilainen tanssi keskustelee senegalilaisen musiikin ja suomalaisen puheteatterin kanssa. Siinä afrikkalainen liikekieli kohtaa suomalaisen laulun.
Aki Suzukin japanilainen tanssi ja Richmond Ghansahin afrikkalaista ja nykytanssia persoonallisella tavalla yhdistävä liike yhdessä ja erikseen tuovat Antigoneen uusia rytmejä myös sisällöllisesti. Lisää maailmaa ja avaruutta esitys saa myös Pape Sarrin rytmeistä ja hienon laulajakaksikon Eija Ahvon ja Marika Westerlingin tulkinnoista.
Ja sokerina pohjalla on Kalle Holmbergin esittämä Theeban uusi kuningas Kreon, joka on myös Antigonen (Marika Westering) eno. Holmberg kuninkaana muistuttaa, varmasti tarkoituksellisesti, paljon Holmbergia itseään, kun hän saarnaa ahneudesta ja rahanvallasta ja muusta.
Kokonaisuudessaan esitys on toivoa herättävä tuulahdus siitä, mitä eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat saada yhdessä aikaan. Huhtivaalien jälkeisessä Suomessa – niin onneksi tätä saa vielä täällä esittää.
Valtavasti
mielleyhtymiä
Näytelmän jälkeisessä keskustelussa yleisön joukossa ollut teatterin ja draaman tutkimuksen professori Hanna Suutela kiitteli, että Antigonesta nousi kutakuinkin koko kevään uutisaineisto.
Arabimaailman myrskyjen lisäksi hän löysi sieltä yhtymäkohdan esimerkiksi meillä vaalien jälkeen käydyn keskustelun ja näytelmän pääteemaan, kahden erilaisen moraalin törmäämisen välillä.
Hän muistutti myös sodan jälkeen esitetystä – Antigonea on meillä esitetty perin harvoin – Jean Anouilh´n Antigonesta, jossa nuorena tyttönä nähtiin Eeva-Kaarina Volanen.
– Kai Laitinen kirjoitti silloin kuuluisan arvostelun, jossa hän viittasi teoksen poliittiseen sanomaan vihjaamalla että sympatia on Antigonen puolella, mutta Suomen tie on Kreonin tie.
Dramaturgi Mykkänen palaa näytelmän lähtökohtaan ja sanoo että ilman menneen talven tapahtumia Antigonelle olisi ollut paljon vaikeampi löytää sisällöt.
Toisaalta hän sanoi uskovansa, että taiteilijoilla on näkijän taitoja.
– Jotenkin niihin teoksiin vain tulee sisälle myös se aika, missä eletään. Ja se on myös teatterin merkitys, että voidaan yhdessä kokea elämyksiä, Mykkänen sanoi.
Kassandrateatteri: Antigone. Sofokleen näytelmän suomennos Kirsti Simonsuuri, ohjaus Ritva Siikala, dramaturgia Marja Kaarina Mykkänen ja Ritva Siikala, musiikki Otto Donner, Pape Sarr, Eija Ahvo ja Marika Westerling, koreografia Aki Suzuki ja Richmond Ghansah. Ensi-ilta Korjaamo Teatterissa 23.3. Seuraavaksi Turusssa Linnateatterissa 15.5.
uutiskirje 
